Kun täti ei tullutkaan

Koko ikänsä se ramppasi kuukausittain säännöllisen epäsäännöllisesti ja sitten yhdessä kuussa vaan jätti ilmoittamatta tulematta. Mä näin jo sivusilmällä kun siihen testiin piirtyi kaksi viivaa. Kaksi selkeää viivaa ekan kerran ikinä. Kolmen vuoden yrityksen jälkeen. Piti vielä muutaman päivän päästä tarkistaa Clearbluella ja sekin selkeällä suomen kielellä väitti, että raskaana ollaan. Jouduttiin sitten perumaan se kauan odotettu lapsettomuuspoliaikakin muutaman tunnin varoitusajalla.

Mä aina luulin, että menisin niistä viivoista onnesta sekaisin. En mä mennyt, oon ihan vaan varovaisen onnellinen. Tiedän vähän liiankin hyvin, mitä kaikkee tässä voi vielä tapahtua. Koko ajan pelottaa, että menee kesken tai että tää nyt vaan jotenkin muutenkaan ei oo ihan totta. Ollaan silti päädytty olemaan onnellisia jokaisesta päivästä, jona tämä ensi viikolla jo kenties katkarapua muistuttava solumöykky on potentiaalinen ihmisen alku.

Lapsettomuuspolin sijaan nyt odotellaan ekaa neuvola-aikaa. Pitäskö jo alkaa uskoa ihmeisiin?