”Kun tyttö ei juo, hän on varmaankin raskaana”
Vaan kun ei ole. Alkoholi on yksi niistä asioista, joka on saanut oloni jokseenkin syylliseksi ja joissakin tapauksissa varsin kiusaantuneeksi. Kun kaksi vuotta sitten (oikeasti siitä on jo kaksi ja puoli vuotta, mutta hirvittää kohdata ajankulku!) aloimme toivoa lasta, yritin minimoida alkoholinkäyttöni. Kun sitten tuli pakolliset pyhät, joihin alkoholinkäyttö Suomessa niin itsestäänselvästi kuuluu (vappu, juhannus, syntymäpäivät, joulu, pääsiäinen, kavereiden kokoontumiset, joka viikonloppu jne.), enkä minä yht’äkkiä korkannut ensimmäistäkään, heräsivät läheisten epäilykset. Alkuun nautin kulmakarvojen kohotteluista, kysyvistä ilmeistä ja vihjailuista, odotinhan itsekin, että pian saisin kertoa ilouutiset ja syyn juomattomuudelleni. Ajan kuluessa aloin ärsyyntyä, kun juomattomuuttani yhä vain ihmeteltiin ja harmiteltiin, eikä ilouutistakaan alkanut kuulua.
Helpompi kuin kertoa siitä, että uskoin ja toivoin lasta, ja että en uhallanikaan halunnut vaarantaa tämän terveyttä tilkallakaan alkoholia, oli ottaa pari lasia silloin ja tällöin. Kun toivo alkoi olla tarpeeksi raadeltu, aloin luovuttaa. En minä koko elämääni halua elää ilman alkoholia – lapsen takia, jota ei ole. Omatuntoni hiljentääkseni tein ennen juhlia lukemattomia raskaustestejä ihan vain varuilta. Lopulta en enää jaksanut tehdä niitäkään, sillä en enää ihan aidosti uskonut raskauden mahdollisuuteen, ja jatkuvasti negatiivinen tulos alkoi viedä järjen. Kohtalon ivaa olisi ollut, jos niinä harvoina kertoina, kun onnistuin vapautuneesti olemaan humalassa, olisin ollutkin raskaana.
Olen juonut alkoholia viimeksi uutena vuotena. Silloin tuntui hyvältä hetkeltä luvata itselleni jotain. Lupasin, että opettelen kieltäytymään alkoholista senkin uhalla, että valintani saa vauvauutiset liikkeelle. Olen opetellut kertomaan, miten minua ärsyttää se, että valintani kyseenalaistetaan ja miten tyhmältä tuntuu, että alkoholista kieltäytymistä joutuu millään tavalla selittelemään. Enää en suojele olematonta lastani, vaan itseäni. Vaikka minulla ei minkäänlaista alkoholiongelmaa ole tai ole ollut, on herättävää tajuta, miten vaikeaa on kieltäytyä lasillisesta muiden katseiden alla. Haluan juomattomuuteni olevan normi, ei poikkeus. Haluan olla juomatta itseni, en jonkun olemattoman takia.
Uutiset viinin terveellisyydestä ei kyllä tee siitä helpompaa, koska viiniä rakastan. 😀 Tulikokeeni on kai viimeistään pääsiäisenä, kun pöytä katetaan koreaksi ja viinitonkka odottaa pöydänkulmalla. Ehkä silloin on aika kertoa, miksi en.
P.S. Halutessasi voit korvata sanan ”alkoholi” sanalla ”aurajuusto”. Melkein yhtä totta. Paitsi aurajuusto-ongelma mulla ehkä on, koska siitä en pysty kieltäytymään.