Ensimmäinen valonpilkahdus aikoihin

Pitkän aikaa nukkui toivoni sikeää unta, sellaista melkein kuin kuolleet nukkuvat. Haudan lepoon ajattelin päästää, niin väsynyt toivoon ja odotukseen ja pettymykseen olin. Sitten se tuli: ensimmäinen valonpilkahdus aikoihin. Räväytti herättää se pentele toivon.

Valehtelematta olen ollut niin väsynyt yrittämiseen, että on ollut helpompi vaan tuudittautua kuvitelmaan, ettei me koskaan saada lasta. Pessimisti ei pety. Sama asenne minulla on ollut sairauteni suhteen, että ei tässä nyt taida lääkkeet auttaa. Kun sitten arvot viimeksi tarkistettaessa olivatkin viitearvojen puolella, olen ollut sietämättömän optimistinen. Lasta on tässä kuussa tehdä paukutettukin niin pirusti, olisiko ensimmäinen mahdollisuus ikinä oikeasti raskautua?

Oikein into piukeana tässä odottelen, ja inhoan itseäni siksi. Mitä korkeammalle kipuan, sitä korkeammalta putoan. Mutta kun on kevättä rinnassa, voi linnun lailla lentää!