Mies kysyy päivittäin, vieläkö olen raskaana. Joka kerta oon vastannut, että no kai. Siltä tämä tuntuu. Että kai tässä raskaana ollaan. Ehkä? Ollaanko? Mistä sen tietää? Jotainhan siellä vattassa on selvästi meneillään, eikä mitään hälyyttäviä oireita ole ollut. Ei ole ollut mitään oireita! Neuvolan täti sanoi puhelimessa, että kyllä ne oireet yleensä näillä viikoilla alkaa. Että ne kyllä ne vielä alkaa. Mutta kun eivät olet alkaneet, niin pitäiskö huolestua? Saisinko edes kivasti oksentaa merkiksi raskaudestani? Minulla on lievästi etova olo aina, kun erehdyn ajattelemaan, onko mulla etova olo. Se on enemmän mielikuvitusta kuin oire. Se ei todista vielä mitään.

On siis uskomattoman vaikea uskoa, että olisin raskaana. En tiiä, miten jaksan oottaa jotain ensimmäistä ultraa ja sydänääniä vielä mooooonta viikkoo. Eihän tässä vaiheessa vielä ees kannata luottaa siihen, että siellä joku kasvaa. Ettei vaan tippus korkeelta!

Ja sitten mulla on kuitenkin sellainen ongelma, joka vaatis pikaisia toimenpiteitä. Ostin sen mun unelmahäämekon ajat sitten siinä oletuksessa, etten kuitenkaan koskaan raskaudu ja en nyt ainakaan häihin mennessä. Tuolla se nyt nättinä killuu kaapissa ja musta uhkaavasti tuntuu siltä, että ollessani hääpäivänä raskausviikolla 21, se mekko ei välttis enää sujahda ihan niin nätisti mun päälle. Tai sit sujahtaa. Mistä sen tietää. Mutta ää-ä. Tässäkö nyt sitten pitäisi uskoa ja käydä hankkimassa varuilta uusi!?