Tag: #lapsettomuus

Placeholder image

Ei oo plasebo tepsiny!

Mä luin eilen (22.2.) Aamulehdestä lääkäri Simo Räisäsen haastattelun. Häneltä kysyttiin: ”Toivoa antava ja ymmärtävä lääkäri saa parempia tuloksia, kuin konemainen faktoja lateleva lääkäri. Onko tämä tieteellisesti merkittävä asia?” Hän vastasi: ”Onhan se. Siinä kiteytyy juuri tuo plasebo. Lääkärin täytyy osata sitä hyödyntää.” Ja sillä silmänräpäyksellä mulle selveni se, miksi kaikki lääkärit on niin yltiöpositiivisina […]

Placeholder image

Viimeiset oljenkorret

Ei siitä kahdesta viivasta tikussa raskautta seurannut. Pitkästä aikaa jaksoin toivoa, pantata viinipullon ensi viikonloppuun, olla ”ihan positiivisin mielin”. Kävinpä näiden epäonnistuneiden raskautumisyritysten johdosta taas lääkärillä kertailemassa historiaamme aiheen parissa. Ihan tuli ääneen todetuksi, että olemme yrittäneet nyt kolme vuotta raskautta omin avuin ilman ainoatakaan onnistumista ja että mitään estettä raskautumiselle ei olla pystytty toteamaan […]

Placeholder image

Lapsenlapsettomuudesta

Olin eilen katsomassa Tampereen Komediateatterissa komediaa Kyllä isä osaa. Kun näytelmässä perheen tytär paljasti olevansa raskaana, kiskaisi tyttären äiti peruukin päästään. Alta paljastuivat valkeana hohtavat hiukset ja suusta kuului riemun kiljahdus: ”Vihdoin saan olla mummo!” Katsomo hörähti kollektiiviseen nauruun, mutta minulla oli täysi työ itkun pidättämisessä. Sillä hetkellä minulle kirkastui, että en kanna surua vain omasta […]

Placeholder image

Väsyneitä yrityksiä ja epäonnistumisia

Yllättävän hankalaa lomalla tuo lapsenteko. Ei sillä, etteikö oltaisi haluttu yrittää, tottakai oltaisiin. Aina ja loputtomiin. Kyllä ne touhut silti vaatisivat potentiaalista tilaa ja yksityisyyttä. Sellaisen tilan ja yksityisyyden sijaan, seksin sijaan, me koluttiin metsiä ja möhötettiin perheen kanssa mökillä. Ei siis tullut mieleen puskissa paneskella, kun miljoonittain verenhimoisia hyttysiä vaani mahdollisuutta upottaa nenänsä lihaan. Ei […]

Placeholder image

Asunto kahdelle

Olen lapsettomuusmurheissani päässyt siihen pisteeseen, etten enää suunnittele elämääni sen varaan, että saisin joskus lapsen. En asunnon hankkimista harkitessani ajattele, montako huonetta niin ja niin monelle viiden vuoden sisällä kenties syntyvälle lapselle tarvittaisiin. En ajattele päiväkotien ja koulujen läheisyyttä, en vaipanvaihtomahdollisuutta kylpyhuoneessa. Haluaisin, mutta jokin kunnia toivottomuudellekin. Olemme jo jonkin aikaa katselleet kiinnostuneina erästä asuntoa. […]