Mitä jäi käteen loppuvuodesta 2020 ja tammikuun kuulumiset

Taas on vierähtänyt hetki viime postauksesta- loppuvuosi toi tullessaan varsin kiireistä aikaa töissä ja viikot vaan vierivät vauhdilla eteenpäin ilman että sain aikaiseksi istuttua muuten kuin työkoneen ääreen alas kirjoittamaan. Mikä on tavallaan yllättävää kun tosiaan vain kotona on oltu. Tällä hetkellä meininki on vähän rauhallisempi, niin tuntuu taas sille että on ajatuksille ja kirjoittamiselle tilaa. Kun kökkii kotona viikosta toiseen, tuntuu että kuukaudet vaan sulautuu yhteen ja ennen kuin huomaa, syksy on vaihtunut talveksi ja niin edelleen 😀 Tämä kuvaa hyvin vuoden 2020 loppupuoliskoa.

No miten se loppuvuosi sitten meni?

Lokakuussa vielä näin joitakin kavereita ja käytiin ravintoloissa syömässä Köpiksessä, sekä treeneissä salilla. Eli jotakin elämää kodin ulkopuolella oli. Mutta Tanskassa tosiaan tartunnat lähtivät todella jyrkkään nousuun erityisesti marraskuun aikana ja joulukuun alussa taas laitettiin salien ja ravintoloiden ovet säppiin (take awayta lukuunottamatta) ja tiukennettiin kokoontumisrajoituksia jne. Eli viimeisetkin sosiaalisuuden rippeet omasta elämästä karisivat siinä ja kotoa ei ollut pahemmin syytä poistua, mikä oli tietysti sen puoleen hyvä, että omalta osalta pystyi ainakin välttämään ylimääräisiä kontakteja. Alettiin myös tilaamaan taas kaikki viikon ruuat kotiinkuljetuksella. Eli varmasti moni komppaa, ettei tämä tällainen ajanjakso ole ollut mitenkään inspiroivinta aikaa. Tätä toista isomman aallon huippua kestikin sitten vuoden vaihteeseen asti, ja nyt luvut ovat olleet laskussa, mutta toki vielä liian korkeat.

Mutta tapahtui loppuvuonna kaikesta huolimatta jotain mieleenpainuvaakin. Yksi syksyn/alkutalven kohokohdista oli ehdottomasti kummityttöni syntymä täällä Tanskassa, sillä rakas serkkuni, joka asuu sattumalta myös täällä, sai ihanan pienen tytön, ja sain kunnian olla hänen kumminsa <3 Eli meidän suku on nyt edustettuna Tanskassa kolmen naisen voimin! Heidän perhe onkin ollut yksi meidän harvoista sosiaalisista kontakteista näiden muutamien kuukausien aikana. Se, että on edes pieni pala perhettä täällä on kyllä tuonut voimaa viimeisen vuoden aikana erityisesti.

Toinen positiivinen asia vuoden lopulta oli se, että saimme hieman lisää, kun saimme yläkerran kokonaisuudessaan käyttöön. Nyt meillä on uusi olohuone, jossa on takka ja mukava näkymä yläkerrasta. Siellä ollaankin vietetty varmaan 90% ajasta kotona. Tykkäämme hankkia kaiken second handina, joten kirjoittelen myöhemmin lisää yläkerran sisustusprojektista.

Joulu 2020 oli myös ensimmäinen jonka vietin poissa Suomesta ja erossa perheestäni. Kumpikaan meistä ei poikaystäväni kanssa halunnut ottaa riskejä matkustuksen osalta Suomen  tai Italian suuntaan, vaan päätimme viettää joulun Tanskassa kahdestaan. Aloin fiilistelemään joulua jo marraskuussa kun muutakaan tekemistä ei ollut, ja hankin meille joulukuusen hyvissä ajoin, mikä piristi kummasti pimeää aikaa. En ole mikään super jouluihminen, mutta näinä aikoina iloa on revitty ihan mistä vaan on saatu.

Joululoma itsessään meni todella rennosti- olin töistä vapaalla kaksi viikkoa joulun ja uuden vuoden aikaan, ja poikaystävälläni oli taukoa maisteriopinnoista. Tämä parin viikon breikki teki niin hyvää, syksy oli nimittäin uuden ja vaativan työn sisäistämisessä etänä kotoa käsin aika rankka. Itselleni yksi parhaista tavoista rentoutua on ehdottomasti keittiössä, joten kokkasin ja leivoin joka päivä jotakin ja suunnittelimme tarkasti mitä halusimme syödä joulun pyhinä. Päädyimme syömään jouluaattoman italialaiseen tapaan mereneläviä: ostereita, merenelävä pastaa simpukoilla ja katkaravuilla, sekä gratinoituja kampasimpukoita. Koska meillä on taloyhtiössämme sauna, pääsimme onneksi myös joulusaunaan!

Vaikka oli ihana viettää rento joulu yhdessä, podin kyllä aika kovaa koti-ikävää samalla, ja jotenkin kaikkiin tuttuihin perinteisiin takertuminen tuntui todella tärkeälle ja jopa niin paljon, että huomasin ihan harmistuvani kun en ehtinyt katsoa lumiukkoa tai joulurauhan julistusta silloin kun ne tulivat livenä Suomen aikaan. Samoin kotiin facetimen soittaminen oli kova pala, kun näki muun perheen yhdessä joulun vietossa. Tänä vuonna kyllä koti-ikävä on saanu ihan uudet mittasuhteet- aikaisemmin en ole pahemmin siitä kärsinyt.  Toisaalta kun on päättänyt elämänsä rakentaa toiseen maahan, niin tämä olisi varmasti muutenkin ollut vain ajan kysymys, eikä tämä ole varmasti viimeinen kerta.

Tapaninpäivänä vietimme vielä Suomi-joulun serkkuni pienen perheen kanssa, ja pöydästä löytyi mm.  porkkanalaatikkoa, sienisalaattia, rosollia, Saimaan muikkuja, Riipisen poroa ja joulutorttuja… Tämä oli ehdottomasti yksi joulun kohokohdista ja porkkanalaatikko ei varmaan ole koskaan maistunut yhtä hyvälle ja kotoisalle. Tilattiin aiemmin alkutalvesta iso laatikko Suomikaupasta ennen kaikkia jouluherkkuja, joten sain onnellisena löhötä sohvalla kirjaa lukien toinen käsi Fazerin konvehtirasiassa. Eli perinteisiin takerruttiin ja kovaa tänä jouluna.

Miten vuosi 2021 on sitten lähtenyt käyntiin?

Vuosihan vaihtui kotosalla taas kaksin, ja vaikka olikin helpottavaa että 2020 jäi taakse, ei meininki ole pahemmin muuttunut vielä… Tanskan lockdown jatkunee vielä ainankin helmikuun ensimmäisen viikon, ja epäilen että sitä pidennetään taas, vaikka tartunnat ovat olleetkin laskussa onneksi. Kaikki paikat ovat siis kiinni lukuunoattamatta ruokakauppoja ja apteekkeja, eli mitään ei oikeastaan voi tehdä tai mihinkään mennä. Ulkona saa onneksi liikkua rajattomasti.

Alkuvuodesta kertoo paljon se, että ensimmäinen reissu kodin taikka lähiympäristön/metsän ulkopuolelle tapahtui 21.päivä, ruokakauppa- ja postireissun merkeissä. Eli vahvasti kotona kykkimistä harrastettu taas ensimmäiset kolme viikkoa. Ajoittaista turnausväsymystä toi myös arvio kolleegoiden näkemisestä ehkä sitten joskus kesällä ja ajatus siitä että joo, vaikka rokotteet on tulossa, niin siihenkin on vielä kuukausikaupalla aikaa. Rokotukset ovat täällä lähteneet euroopan tasolla vauhdikkaasti käyntiin, ja rokotuskalenterin mukaan oma vuoro on tulossa huhti-kesäkuun välillä. Tietysti enemmän odotan myös sitä, että läheiset Suomessa saavat myös rokotteensa. Onneksi nämä epätoivoisemmat fiilikset ovat ajoittaisia, ja ehkä valtaavat mielen silloin kun muutenkin vähän huonompi päivä. Ja se on aivan ok.

Tämän alkuvuoden kohokohtia oli ehdottomasti se, että saimme nauttia kunnon lumisesta maisemasta ja pakkaskeleistä melkein kaksi viikkoa! Tänne Sjellanin pohjoispuolelle satoi loppiaisena kunnolla lunta ja nautin siitä joka päivä ulkoilun merkeissä. Olin potenut ihan jäätävää FOMOA kun kaikki kaverit Suomessa tuntuivat olevat Lapissa hiihtämässä ja laskettelemassa, mutta tämä parin viikon talvi kyllä helpotti kummasti! En olisi ikinä uskonut näkeväni täällä ihmisiä pilkillä tai sukset kainalossa. Viime vuonna saimme nauttia pienestä loskakerroksesta puoli päivää. Päivien selvä piteneminen on piristänyt myös ihan hurjasti, ja se fakta, että kevät alkaa täällä todennäkoisesti jo aivan pian(kop kop :D). Eli valoa kohti ollaan menossa joka tapauksessa!

Olin myös pohtinut tätä uutta vuotta ja mihin haluan keskittyä ja panostaa tänä vuonna. Täytän tänä vuonna 30 vuotta, ja päätin investoida nyt itseeni ja tehdä jonkinlaisen pesäeron vuoteen 2020, palkkaamalla henkilökohtaisen crossfit valmentajan. Tämä on ollut ehdottomasti yksi parhaista päätöksistä hetkeen. Liikunta on ollut minulle aina henkireikä, lajit ovat vaihdelleet vaan vuosien varrella. Vuosi 2020 oli treenien osalta ihan hyvä, mutta enimmäkseen uuden motivaation takaisin saamista ja vain hyvän mielen treenejä ja liikkumista ilman mitään kummempia tavotteita. Tuo vuosi oli muilla elämän osa-alueilla kuormittava ja stressaavampi, joten se oli juuri se minkälaista liikkumista kaipasin siihen hetkeen. Jos jotain niin ainakin viime vuonna tuli kuunneltua itseään paremmin kuin aiemmin.

Nyt kuitenkin motivaatiota ja intoa on kuin pienessä kylässä, ja tunnen että on juuri oikea aika ottaa uusia haasteita ja kääntää kierroksia kovemmalle. Ja kun salit ovat olleet jo pari kuukautta kiinni, halusin että ammattilainen tekee minulle treeniohjelman niiden välineiden pohjalta mitä minulta löytyy kotonta. Rutiineista tykkäävänä ihmisenä minulle toimii parhaiten se, että kaikki on kalenterissa valmiina, ja itselleni jä vaan se tekeminen ja raportoiminen. Huomaan että jo muutamassa viikossa tämä uusi systeemi on tuonut vielä entisestään lisää motivaatiota ja piristystä päiviin. Vaikka on ollut selkeästi paljon haastavampaa ja rankempaa, huomaan jo nyt että suunta on oikea ja nautin treeneistä tosi paljon. Uskon ja toivon, että tällä menolla saan kesään mennessä ruksattua joitakin tavoitteitani saavuteituiksi ja ehkä asettaa myös uusia!

yritin löytää tähän pari edustavampaa treenikuvaa, mutta niitä ei taida olla :D

Mainittakoon vielä, että tässä ei ole kyseessä mistään pikadieetistä tai rääkistä, vaan puhtaasti innosta saavuttaa uusia urheilullisia tavotteita ja taitoja, sekä pysyä terveenä ja aktiivisena siinä samalla. Saada jotain innostavaa vaihtelua tähän kotona istumiseen. Ulkonäölliset seikat olivat joskus menneisyydessä motivaation lähde itselleni, mutta ei enään vuosikausiin. Tiedän, että nämä treenijutut jakaa varasti mielipiteitä, mutta voisin kirjoitella aiheesta enemmän, mikäli siihen on kiinnostusta? :)

Yhteenvetona vielä alkuvuoden fiiliksistä voisin sanoa, että vaikka kisaväsymys on ollut ajoittain läsnä, olo on varovaisen innostuneempi ja energisempi- hieman toiveikkaampi jonkinlaisesta normaalimmasta ajasta joskus sitten tänä vuonna. Olen yrittänyt myös joka päivä keskittyä paremmin hetkeen, ja nauttia niistä asioista mistä voin, ja muistaa olla kiitollinen sittä että kaikkin on periaatteessa aivan hyvin ja oma osuuteni tästä on vain jaksaa olla kotona. Olen myös pyrkinyt kirjoittamaan joka päivä muutamia ajatuksia päiväkirjaan ylös, jotta näistä viikoista ei tulisi ihan yhtä samanlaista mössöä. Yritän myös nähdä edes muutamaa ystävää vaikka turvaväliulkoilun merkeissä,sillä se on ehdottoman tärkeää mielelle. Onneksi ollaan menossa kevättä kohti, se piristää aina.

Hyvää alkanutta ja toivottavasti parempaa vuotta kaikille!