Puhutaanko hetki säästä?
Helmikuu ei ole tuonut tullessaan mitään kovin uutta ja jännittävää (yllätys, yllätys), mutta alkuvuoden 2021 ja koko korona-talven isoin pelastus on ollut ehdottomasti nämä ihan (Tanskan tasolla)uskomattomat KUNNON talvi-kelit josta olemme saaneet nauttia jo KUUKAUDEN! Ja loppua ei ole näkymässä ainakaan seuraavaan pariin viikkoon, vaan lämpötilat pysyvät edelleen visusti miinuksella ja ensi viikolla meidän pitäisi saada vielä lisää lunta. What is this?! Viime ”talvena” saimme nauttia yhdestä puolikkaasta loska-päivästä, enkä muista sen kummepia talvia ainakaan viimeisen kolmen vuoden ajalta. Tuntuu myös, että tää on hyvin suomalainen tapa touhottaa ja jauhaa säästä, tai sitten elämä on vaan on ollut viime aikoina niin tylsää ja tapahtumaköyhää, että alkaa olla muut aiheet vähissä 😀 
Joka tapauksessa, huomaan että itselläni tämä on ainakin lievittänyt hieman koti-ikävää, kun voi itsekin tallustella menemään lumisessa ja metsässä ja nauttia ihanasta aurinkoisesta pakkassäästä! Voi ainakin hetken kuvitella, että Suomi on vähän lähempänä.
Viime viikonloppuna käytiin poikaystäväni kanssa päiväkävelyllä Hillerødissa, Frederiksborgin linnalla, joka sijoittuu kolmelle pienelle saarelle Slotsø-järvelle . Sitä ympäröi aivan upea barokki-puisto, jossa suunilleen puoli kaupunkia oli laskemassa pulkkamäkeä ja nauttimassa auringosta. Frederiksborgin linna on rakennettu 1500-ja 1600-luvulla, ja se on Pohjoismaiden vanhin renesanssilinna. Se on ollut aikaisemmin Tanskan kuninkaallisten residenssi, mutta kunnostettu myöhemmin kansallishistorian museoksi. Kävimme siellä viime vuonna juuri ennen koronaa, ja suosittelen lämpimästi, mikäli joku kaunis päivä pääsee taas matkustamaan. Linnassa pääsee kiertelemään isoimpiin saleihin ja aivan upeaan kappeliin. Hillerødiin pääsee helposti junalla tai autolla Köpiksen keskustasta n. 35 minuutissa.
Talvimeiningit jatkuivat tänä viikonloppuna omalla pihalla, kun meidän taloyhtiön pikkuinen lampi jäätyi luistelukuntoon ensimmäistä kertaa kuulemma ainakin kuuteen vuoteen! Kokonnuttiinkin lammelle porukalla naapurien kanssa, osa paistoi makkaraa ja osa luisteli. Pääsin itsekin jäälle pitkästä aikaa kun sain naapuriltamme luistimet lainaan. Sanotaan näin, että oli vähän huteraa meininkiä aluksi ennen kuin koko homma alkoi muistua mieleen :D Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän hirvittää- sama esimerkiksi laskettelun kanssa…
Poikaystäväni on puhunut koko talven, että haluaa avantoon, ja nyt hän sai sitten viimein toteuttaa toiveensa. Itse olen niin vilukissa ja pelkuri, että en todellakaan ole koskaan harrastanut avantouintia, enkä varmaan koskaan tulekaan :D Pysyttelen siis saunomisessa ja keskitän uimakauteni heinäkuuhun hahah. Meidän naapurit oli kyllä sitä mieltä että minun pitäisi olla se talviuimari meistä kahdesta.Mutta toisaalta, eikö se ole ihan reilu jako että minä hoidan luistelut ja suksilajit ja poikaystäväni voi keskittyä jääpalojen keskellä kylpemiseen?
Helmikuu on siis alkanut todellisissa talvimeiningeissä ja saas nähdä kuinka pitkälle kevääseen saadaan nauttia tästä, naapurit on kaivaneet jo sukset esiin ensi viikkoa varten. Tämä viikonloppu oli kyllä kiva piristys tähän lockdown ajan keskelle, ehkäpä vedän luistimet jalkaan vielä uudestaan.