10 kusipäitä ajan hermolla?
Koulussa puhuttiin tänään ajan hermolla olevista ihmisistä. Ajan Hermolla Olevan Ihmisen (AHOH) tunnistaa pukeutumisesta. Viimeisimmän muodin seuraaminen on kuulemma kaiken a ja o jos haluaa näyttää olevansa perillä asioista. En edes viitsinyt esittää toista näkökulmaa nuorista naisista, jotka käyttävät kaikki rahansa muodikkaisiin merkkivaatteisiin, eivätkä silti osaa kertoa kuka on Suomen nykyinen presidentti. Ajan Hermolla Oleva Ihminen kuulemma lukee uutiset iPadin hs-sovelluksella ja asuu vaaleassa minimalistisesti sisustetussa kerrostaloasunnossa. AHOH on yliopistossa ja ostaa lähiruokaa pikkukaupasta. AHOH on kasvissyöjä, mutta paistaa silti ystäväporukan parhaat pihvit Jamie Oliver -paistinpannullaan. AHOH haluaa elää ja on päättänyt asettua, mennä naimisiin ja saada lapsia vasta, kun on täyttänyt 40.
Heitin varovasti, että onhan se mahdollista olla AHOH, vaikkei täyttäisi yhtäkään opiskelijoiden listaamista edellä mainituista kriteereistä. Hetken hämmentynyt hiljaisuus ja ”no juu, kyllähän se toki saattaa olla mahdollista.”
Lopuksi kysyttiin, että kuka uskoo olevansa AHOH. Viittasin ja sanoin, etten täytä kuvausta, mutta että yritän ja haluan olla ajan hermolla, perillä asioista. Sain osakseni paheksuvia katseita. Miksi ihmeessä? Onko AHOH tabu? Mitä hittoa rankaistaanko siitäkin, että haluaa pysyä mukana jutuissa, ettei halua syrjäytyä? Luulivatko kaikki automaattisesti, että ajattelen olevani oikea maailmannainen?
Eräs opiskelutoverini kutsui itseään hipsteriksi muutama kuukausi sitten. Myöhemmin hänelle naurettiin hänen luultuaan tonnikalan olevan falafelin perusraaka-aine. ”On meillä siinäkin hipster”, sanoi joku, eikä kaverini avannut suutaan hetkeen. Itsensä kutsuminen hipseriksi tai AHOH:ksi on vaarallista. Se on vähän kuin sanoisi: ”olen mielestäni kaunis”.
Juttu kokonaisuudessaan tuntuu ihan järjettömältä. Kaikkialla käsketään kehittämään itsetuntoa ja itsevarmuutta, mutta sitten kun tulokset alkavat näkyä, ollaan pulassa. Itsensä kehuminen on sosiaalinen rikos ja ennen kaikkea ehdottomasti kiellettyä.
Päätin AHOH-tunnilla, että tänä vuonna nousen suomalaisesta itsesäälialtaasta, jossa olen kasvanut monen muun kanssaeläjäni tapaan. Aion nousta enää vain kahlaamaan veteen, jossa aiemmin uin, kehittää omakehuani luomatta itsestäni itsetietoista kuvaa. Aloitan sanomalla itselleni joka päivä jotain positiivista, katsotaan mihin päädyn.