Hyvän mielen pitsilapaset

pitsilapaset.jpg
Olen niin iloinen näistä juuri valmistuneista pitsilapasista. Päätin nimetä ne hyvän mielen pitsilapasiksi, koska:

1.) Ne on tehty kotimaisesta lampaanvillasta

2.) Ne ovat ensimmäiset pitsineuleet pitkään aikaan, joita olen tehnyt ja ne onnistuivat hyvin

3.) Ne ovat kauniit ja lämpöiset

Olen sitä mieltä, että jos viitsii nähdä tekemisen vaivan tulee työhön käytettyjen materiaalien olla hyviä ja aikaa kestäviä. En voi vaan ymmärtää, miksi eräs nimeltämainitsematon sukkalanka on vuodesta toiseen se suurin myyntihitti, josta tehdään kaikkea mahdollista vauvanpeitoista neulepaitoihin. Karkeaa ja kutisevaa minun mielestäni, eikä laatukaan ole enää kuulemma entisenlainen. No mutta, itse asiaan eli siihen miksi minulle tuli niin hyvä mieli tehdessäni lapasia juurikin tästä Pirtin kehräämön langasta. Heidän lankansahan ovat kotimaisesta lampaanvillasta tehtyjä. Kotimaisella lampaalla on pitkä kuitu, jonka takia lanka on erittäin laadukasta. Se on myös ollakseen pelkkää villaa yllättävän pehmeää. Merinot, alpakat ja muut superpehmoiset kuidut ovat sitten asia aivan erikseen eikä tämän langan pehmeys tietenkään ole mitään siihen suuntaankaan. Mutta perusvillaksi se on miellyttävän tuntuinen ihoa vasten. Lisäksi tuen erittäin miellelläni yhtä harvoista yrityksistä, jotka valmistavat lankoja Suomessa suomalaisesta lampaan villasta. Mahtavaa!

Onnistumisen iloa lisäsi myös se, että sain lapaset valmiiksi ilman tuskanhikeä ja kyyneleitä. Näin sitä vaan voi todeta itselleen, että kehitystä on tapahtunut sitten parin vuoden takaisen startin. Nyt vaan pakkasia odottelemaan, ovat nimittäin kaksinkertaisella langalla tehtyinä sen verran lämpimät ettei näitä voi vielä käyttää. Puikoilla on tällä hetkellä näihin lapasiin pariksi pipo, jonka valmistumisesta voin toivottavasti lähiaikoina postailla.

Lankana Pirtin kehräämön paksumpi kampalanka Tikatasta, ohje Drops Design (lanka kaksinkertaisena)

Kauneus DIY

Työvoitto – virkattu pitsihuivi

Huh, valmistuihan se!

virkattu-pitsihuivi.jpg
En ole mikään virkkauksen mestari. Ala-asteelta mieleeni on jäänyt sipulipussin virkkaus, joka oli tuskaisaa vaikka muuten koulussa käsityötunnit olivatkin yksi suosikeistani. Siitä lähtien virkkaus on ollut mielessäni tylsien käsitöiden listalla, enkä ole sitä halunnut tehdä. Sitten minulle kuitenkin kävi niin kuin monille muillekin käsityöihmisille tuntuu viimeaikoina käyneen – kun on uudelleen verestänyt neulontataitoja, niin kummasti se virkkaaminenkin alkaa houkuttaa. Olin kerrannut virkkausta isoäidinneliöillä ja niiden sujuttua päätin ottaa vähän isomman haasteen vastaan.

Motivoidun helposti uusien työvälineiden testaamisesta. Porkkanaksi projektin etenemiselle ostin tähän työhön käyttöön Addin ergo-koukun, mihin tykästyinkin kovasti. Aloitin jo kesällä virkkaamaan pitsihuivia, koska tiesin tekeväni sitä fiilispohjalta pikku hiljaa valmiiksi. Käsityöpussukka kulkikin ahkerasti mukana kesän mökkireissuilla ja nökötti välillä viikkotolkulla koskemattomana. Sain huivin valmiiksi alkusyksystä, mutta koska huivi on paksu otin sen käyttöön vasta nyt ilmojen viilennyttyä. Täytyy todeta, että siitä tuli aika upea – lämpöinen ja ihanan ruskaisen oranssinen, täydellinen pari kauniisiin loppusyksyn päiviin khakinvihreän takkini kanssa.

Lankana Pirtin kehräämön paksumpi kotimaisesta lampaanvillasta tehty kampalanka, ohje Drops Design. Lanka ja koukku Tikatasta
 

Kauneus DIY