Tule tule, miksei se tule?

Claude Monet maalasi ihania kesaisia unikko peltoja

Suomessa on kova helle, mutta taalla Jaapalalla on vielakin kovin kylma. Kesa ei ole oikein alkanut vaikka ollaan jo pian kesakuun puolessa valissa. Lampoa on ollut noin kymmenen astetta, korkeintaan, ja se riepoo kesan lasta kovin. Talvella aina odotan kesan lampoa ja aurinkoa ja tuoksuja ja jouten oloa ja ULKONA ELAMISTA ja kun kesa ei sitten alakaan ajallaan sita tulee karsimattomaksi ja karttyiseksi.

Vanhempani tulevat huomenna ja lupasivat ottaa auringon mukaansa. Minun kay hieman heita saaliksi kun joutuvat tanne kylmyyteen kesalomallansa, mutta toisaalta, onhan taalla laatuseuraa eli mina, tyttareni seka islanninkolli 🙂 Innolla huomista odottaen, toivon mukaan lentokone tuo myos niita kesatuulia!

Ainiin, anoppi tyrkkasi eilen kylaillessamme kateeni Kathryn Stockettin kirjan The Help (”Biljoona myytya kopiota Ameriiiikoissa), onkohan se mistaan kotoisin? Toivon hyvaa kirjaa, silla Monican Amerikkalainen tyttö oli sen verta huippu ettei viitsisi huonoa kirjaa sen peraan alkaa ollenkaan tankkaamaan 🙂

Nyt neulokset kateen ja tölsya tuijottamaan hetkeksi, koitan epatoivoisesti pakertaa tyttarelleni puuvillaista kesanuttua (ja pitaa samalla ylla mykkakkoulua, kauhean tyolas ilta edessa;). JOS se kesa sitten tulisi 🙂 Tule, tule, miksei se tule?