Kirjastossa
Kayn Reykjavíkin paakirjastossa Vauva K.n kanssa silloin talloin, ainakin kerran viikossa, leikkimassa ja lukemassa. Reykjavikin kirjastossa on ihana lastenosasto ja pikkunappastalleille oma leikkinurkkaus joka on aidattu niin ettei pienet matomatalat paase ryomimaan hyllyjen valiin ja jaa isompien jalkoihin. Kirjastossa on paivisin usein aika hiljaista, tai ainakin lastenosastolla, ennen koulujen ja tarhojen sulkeutumista siis.
Olen huomannut etta kirjastossa kay paivisin lahinna meita ulkomaalaisia lapsineen. Viimeviikolla tormasimme Filippiineilta kotoisin olevaan tyttoon ja hanen aupair hoitolapseensa Árniin, tanaan leikkitilassa pyorivat Vauva K.n kanssa Saksalaiset pikkupirpanat. Kysyin kirjastontadilta kuinka ahkeria kirjastonkayttajia islantilaiset ovat, mainitsin olevani Suomesta, kun ei sita kaikki aina huomaa, etta olen ulkomaalainen siis. Kirjastontati kertoi etta Islantilaiset eivat ole aina olleet kauhean kovia kirjaston kayttajia ja etta kymmenen vuotta sitten kirjasto oli viela aika suppea. Ei ollut elokuvia, aanikirjoja ja lehtia, romaaneja vain lahinna. Eika lastenosasto ollut lainkaan yhta kiva kuin nyt. Kirjastontati uumoili, etta tasta nyt kirjastoa ahkerasti kayttavasta sukupolvesta, naista pikkuihmisista, tulee varmasti kirjastojen uskollisia asiakkaita, paljon aktiivisempia kuin vanhemmistaan. Sanoin, etta mina olen aina nauttinut kovasti kirjastossa kaymisesta, kirjastossa on aina ollut turvallista ja kotoisaa.
Pienena tyttona Jyvaskylassa asuessani Kyparamaen lahikirjasto oli noin 30 metrin paassa kotoa ja siella vietinkin paljon aikaa. Istuin matalalla kirjastojakkaralla ja luin elainkirjoja, valitsin lempi koirarodun kerran viikkoon, luin lasten kirjasarjoja (Tiina kirjat, kolme etsivaa, viisikot, heppakirjoja, ..) ja selasin aikuisten kirjoista mielenkiintoisimpia nimikkeita, koska halusin olla jo iso. Sarjakuvista lemppareita olivat Asteriks ja Obeliks, Lucky Luke, Niilo Pielinen, Piko ja Fantasio (Marsupilameineen), Alli ja Talli ja muut kumppanit. Jostain syysta UFO kirjat olivat sijoitettu heti lastenosaston laheisyyteen joten luin nekin, siina istuin ja luin kauhusta kankeana abduktio tarinoita (joita minun ei tietenkaan olisi pitanyt lukea siina iassa) ja tasta johtuen ehka yhakin pelkaan ulkoavaruuden vieraita, ihan niinkuin lapsenakin. Kyparamaen kirjasto taitaa olla jo aikapaivia sitten suljettu laman jalkeisten supistusten vuoksi, harmi kylla.
Kirjastot ja kirjakaupat ovat aina herattaneet minussa turvallisuuden tunteen. Pidan kirjojen tuoksusta, musteesta paperilla. Vanhoissa kirjoissa on ihan erilainen tuoksu kuin uusissa, molemmista saan kickseja ihan omalla tasollaan.
Nykyaan luen paljon vahemman kuin ennen, johtuen paljolti siita etta Vauva K. nukkuu yha makuuhuoneessamme ja yolampun sytyttaminen saa aikaan hetimiten kitinareaktion (olen illalla sangyssa lukija). Nykyaan luen peiton alla taskulampun valossa, ihan kuin pienena kun olisi jo pitanyt laittaa yolamppu kiinni ja menna nukkumaan.
Talla hetkella lukulistallani ovat seuraavat kirjat: Memoirs of a Geisha (tama oli kova hitti joitain vuosia sitten kun elokuva tuli teattereihin, en nahnyt leffaa eika kirjakaan kiinnostanut ennen kuin nyt), Kjell Westön Missa kuljimme kerran, Alexander McCal Smithin herttainen Mma Ramotswe ja Pienia ihmeita autokorjaamolla, Paulo Coelhon Nornin í Portobello (islanniksi) ja Raymond Khouryn Viimeinen temppeliherra. Sekalainen valikoima enemman ja vahemman viihteellista lukemista suomesta ja maailmalta, hieman jotain jokaiseen tunnelmaan. En osaa lukea vain yhta kirjaa kerrallaan.
Kesalla sain luettua Tove Janssonin Kesa kirjan, kesan kunniaksi. Se oli ihana kuvaus pienen tyton ja mummonsa oleilusta saaristossa, viisauden jyvia Toven jarisyttavan elamanmakuisesta kynasta. Samaan aikaan luin Laura Honkasalon Eropaperit joka oli myos lapsia ja aikuisia kuvaus, aika surumielinen mutta samaan aikaan hyvin osuva tahan elamanvaiheeseeni.
Taalla Reykjavíkissa on myos Aallon suunnittelemassa Pohjolan talossa (Norræna Húsið) tarjolla pohjoismaista kirjallisuutta alkukielilla, sielta lainaan suomenkieliset kirjani. Norræna Húsiðissa alkaa myos tassa kuussa suomenkielinen tarinatunti perheen pienimmille. Yksi tarinatunnin vetajista on Islannissa pienen tyttarensa ja islantilaisen miehensa kanssa asuva Satu Rämö, joka kirjoittaa islannista Mondon sivuille ja Mondo blogiinsa taalla. Kannattaa tsekata tuo!
Mitapa tassa muuta, kuin etta nahdaan kirjastossa! Taidanpa lukeakkin hieman geishatarinaa eteenpain ihan olohuoneessa oikean lampun valossa. Niin ja olkaamme onnellisia kirjastojen olemassa olosta, tama on sita pohjoismaista hyvinvointia parhaimmillaan! :)