Kaikki muu on turhaa paitsi puutarhan hoito

Aamulla heratessani oli jotenkin tylsa olo. Ihan niin kuin olisin tuntenut pienen masennuspeikon istumassa rintalastan paalla ja tuijottamassa minua suoraan silmiin. Pienet pikisilmat kysymysmerkkina; ”leikitaanko tanaan?”. Ei leikita. 

Lahdettiin koko perheen kanssa (nokosten jalkeen tietysti) ostamaan kesakukkia Garðheimarista. Kukkapihalla jouduin pettymaan hieman hintatasoon, haluamani vaaleanpunaiset pelargoniat olivat kympin kappale, ei tule kauppoja. No loysin samaan  vajaan 10 eken (1350isk) hintaan kymmenen pienempaa ulkokukkaa, perinteista orvokkia, jonkun sortin kakkaraa ja sellaista keltaista töhötinta, mitahan ne olisi suomeksi nimeltaan? Loput kukat, jos niita halutaan, ”lainataan” kaupungin penkista. Valitettavasti rahatilanne on nyt tama. Mutta kymmenen pienta tainta on jo oikein kiva saalis ja masennuspeikko sai kyytia.

Mies lahti tyttaremme kanssa vaunulenkille, pienella alkoi olla kukkaostosten jalkeen kova vasy ja minulla hinku paasta istuttamaan uusia kukkia ruukkuihin. Eihan siina kauaa nokka tuhissut ja nyt piha on taas hieman iloisemman nakoinen, laatikot pitaisi viela ripustaa kamalan lauta-aidan koristeeksi, vai maalaisiko sita hieman ensin lastenhuoneen jamamaaleilla? Muita vaihtoehtoja?

Kakkarat ja töhöttimet

Pikkaiset orvokkilaatikot

Pikkuneidin mansikat

Mitahan tuolle aidalle tekisi?

Kultainen keltainen

Nain se kesa tulee pikkuhiljaa tanne ”Jaapalallekin”.

Tallaisina paivina kaikki muu on tosiaankin turhaa, paitsi puutarhan hoito. Tai minulle se ainakin on yksi parhaista rentoutumiskeinoista, etenkin kun imettavalla ei ole mahdollisuuksia paivakaljoitteluun!!