Kotisaaren kierros
Tana iltana olen suunnitellut matkaa kotisaaren ympari myohemmin tassa kuussa kun vanhempani eli ”mummi ja vaari” tulevat kylailemaan luoksemme tanne Atlantin pohjoispaatyyn. Niin asun Islannissa, pahoittelen tuhkastamme koituneita ongelmia omasta ja perheeni puolesta. Tai no, en oikeastaan, hittoakos mun sita pitaa pahoitella, luonto on arvaamaton ja sehan se vasta onkin mahtavaa!
Olen asunut taalla Islannissa nyt viisi vuotta ja kaksi paivaa ja vanhempani ovat kayneet taalla kylailemassa joka vuosi. Tana vuonna aiomme tehda sen mita olen haaveillut yhdessa tekevamme jo pidemman aikaa, kiertaa koko saaren. Tosin 8 kuukautisen vauvan mukana olo hieman rajoittaa hoosauksen maaraa, mutta hyva reissu siita tulee, ihan varmasti ikimuistoinen!
Me asumme Reykjavíkissa joten lahdemme taalta lansirannikkoa pitkin kohti pohjoista yhdella isommalla nelivetoisella farkulla (joka taytyy vuokrata, meidan jarkalemaiseen Suzuki Vitaraan ei mahdu matkatavaroineen kahta aikuista enempaa, niin ja vauva, mutta sitten tekeekin jo tiukkaa). Vietamme kaksi yota Akureyrissa eli pohjoisen Islannin paakaupungissa (asukkaita noin 15-20 tuhatta) ja jatkamme sielta matkaamme itarannikkoa pitkin (pysahdymme varmasti matkalla ihailemaan itarannikon jylhia vuonomaisemia) etelarannikolla sijaitsevaan Höfniin asti ja siella yövymme Islannin kansallispaivana (ja aitini syntymapaivana). Höfnista ajelemme seuraavana paivana Jökullsarlónin ja Víkin kautta nyt ainakin kohti kesamokkiamme Heklan juurilla, lammastilojen naapurissa, keskella ei mitaan. Mökille jaamme pariksi yoksi ennenkuin palaamme takaisin sivistyksen pariin Reykajvikiin.
Ihanaa! Ainoa asia mika jannittaa on kuinka pieni rakas tyttaremme jaksaa autoilla ja milta yöpyminen useammassa vieraassa paikassa tuntuu, no sehan selviaa! Matkustin tyttaremme kanssa Suomeen maaliskuussa ja se reissu sujui hienosti. Jopa puolen vuorokauden mittainen lennon odottelu HKI-Vantaalla ja kaiken kaikkiaan lahes vuorokauden matkustaminen yhteen putkeen ei pyyhkinyt suloista hymya neitoseni naamalta, joten lahdemme matkaan luottavaisin mielin.
Kotimaan matkailu avartaa, niinhan sita sanotaan. Tama reissu tuntuu kylla nyt jo todelliselta lomalta, vaikkei se ihan unelmieni tropiikkireissu olekaan. Luulen etta taman matkan parasta antia tulee olemaan yhdessa olo rakkaan perheen kanssa, vaikka tiedan myos etta maisemat tulevat olemaan huikaisevan upeat ja nahtavaa vaikka kuinka paljon.
Nyt meinaa menna hehkutuksen puolelle..
Pitipa muuten viela mainita, etta tamanpaivaisen perunapeltoreissun jaljilta Kivinen pelto on kitketty ja istutin myos lisaa perunoita. Ensi viikolla istutetaan sitten porkkanoita, retiiseja, yrtteja, salaattia ja muuta mukavaa. Perunapelto tarttui tosin myos selkaani ja toivoisinkin etta nyt mielikuvitus butlerimme George taikoisi tuonne kylpyhuoneen peralle saunan ja Tyynen selanpesijaksi.
Skammidalur // Kivinen pelto