Nukkumaan menossa

Soitin juuri miehelle, joka vastasi olevansa harkkakampalla eli bandcampissa, kuten tiesinkin jo. Soitin sanoakseni hyvaa yota ja ettei hairitse minua niilla kymmenilla rakkaustekstiviesteilla enaa koska aion olla sangyssa lukemassa kirjaa. En oikeasti sanonut mitaan niista viesteista koska ne oli mielikuvitukseni tuotetta, olisi saattanut ajatella etta ”mikahan silla taas..?”. Sitten jostain hetken mielijohteesta, tasan 25 minuuttia sitten, kello 22.11 paikallista aikaa (niin, kai muutkin kuin matkaoppaat ja peramiehet saa kayttaa paikallista-aikaa sanontaa?) paatinkin etta ennen hampaiden pesua aloitan palstan, kun kerta haluan.

Vauva on nukkunut tahan mennessa aika hiljaa, ei ole kuulunut inahdustakaan, tosin huomasin panna itkuhalyttimen paalle vasta tunnin kuluttua nukutuksesta, no, olishan tuon kuullut jos hata olisi ollut, viereisessa huoneessahan tuo tytto potkottaa. Eihan tuota unohtamaankaan paase, se on varma! Sen paljon puhutun hampaiden pesun jalkeen aion hiipia kolmen hengen makuuhuoneeseemme, jossa yhakin haisee paistettu riisi, en ymmarra yhtaan miksi, on haissut jo kohta vuoden, hiiren hiljaa ja lukea Monika Fagerholmin Amerikkalaista tyttoa taskulampun valossa. Ihan kuin pienena tyttona kun mummolan vintilla luettiin salaa sota-aikaisia kirjeita. Aika romanttisen kuuloista, tosin nykyaan mina luen peiton alla koska en halua herattaa vauvaa, vintilla syyna oli jannityksen maksimointi. Ma olen paassyt jo tuon kirjan puoleen valiin, ja se jotenkin paranee lukemalla. Alkuun en osannut suhtautua Monikan tyyliin ja jotenkin ne tyylittelyt vaikutti tekotaiteellisilta, mutta nyt ne soljuu sieluun kuin kaste niittyyn, ihanan pehmeasti ja tarkoituksen mukaisesti. Hieno kirja, suosittelen, vaikken osaisi yhtaan sanoa mista se kertoo.

Pitaisi imuroida, ehka huomenna ehdin!

Hyvaa yota