Kehuja

Kehut on aina mukavia. Eika omakaan kehu haise!

pesukone.jpg

Tanaan kehuin miestani ilmiomaisesta pesukoneen asennusrupeamasta. Vanha pesukone luovutti kesken linkouksen maanantaina juuri ennen iltauutisia ja uusi kannettiin sisaan tanaan. Lavennetaan tata hieman kertomalla, etta pesukoneen asennettuaan (siis johto seinaan ja vedet kiinni), mies kaynnisti varkin ja se ei toiminutkaan, sitten hetken pistorasioita rassattuaan kone toimi ja sitten koneen vihdoin kaynnistyttya vessan kaapista alkoi suihkuta vetta ja kylpyhuoneemme muuntui hetkessa kahluualtaaksi. Ilmiomaisen puhdas kylpyhuone nyt muuten, ja kone surraa iloisena uudessa kodissaan! *KehuKehu*

Olen jo kolmena paivana putkeen taputellut itseani olalle perheen kehujen saestamana erinomaisesta arkiruoasta. Usein arkiruokani (ei eroa millaan tavalla pyharuoasta;) ei ole kummoista, en ole mitenkaan ilmiomainen kokki, keskinkertainen korkeintaan, mutta makeita osaan leipoa. Toissapaivana panin pannuun paikallista jarvitaimenta uuniperunoiden kylkiaiseksi, salaattia ja herkullista tilli-valkosipuli-ranskankerma-soossia koko hoidon paalle ja limea. Kala oli juuri oikein paistettua (eli ei liiemmin) ja maustettua ja perunat suussasulavan pehmeita. Eilen jarisytin mieheni hurmoksen partaalle allistyttavilla kana-pekoni-purilaisilla ja lohkoperunoilla ja tanaan tein tuulisen paivan lammikkeeksi thaityyppista kanachilia, mika sekaan ei ollut hassumpaa. Myoskin jalkikasvu nautti aidin soseuttamista vihanneksista vaihteeksi hymyssa suin. Joskus nainkin! *KehuKehu*

12 vuotias miehenalkumme (mieheni keskimmainen, minun ihana lainapoikani!) paatti oma-aloitteisesti vahentaa sokerin syontia ja pyorailla enemman. Tempauksen takana on nuoren miehen huomio pienen pienesta pomppomahasta ja huoli ensimmaisen ”tyttoystavan” rakkauden maarasta jos masu kasvaa isommaksi. Tama voisi olla huolestuttavaa oman habituksen tarkkailua ja ulkonakokeskeisyytta, mutta koska kollilla on terve itsetunto, en jaksa sen kummemmin huolestua vaan kannustan ennemmin. Onhan sokerin vahentaminen ja liikunnan lisaaminen vaan kovin positiivista! *KehuKehu*

Vauva K. on oppinut vilkuttamaan, taputtamaan ja parisyttamaan huuliaan sormillaan ja mika tarkeinta ensimmainen pottayritys tuotti ylpean vauvan ensimmaisen pottakakan!  *KehuKehu*

Tanaan sain kehuja kanssakirjoittajalta ja se lammitti mieltani. Olenkin tullut siihen tulokseen etta tallainen palstan/blogin kirjoittaminen ei pidemman paalle jaksaisi varmaankaan innostaa jos ei kukaan koskaan tykkaisi. Siihenhan FBnkin lumo perustuu, joku tykkaa sinusta tai ajatuksistasi, kommentoi tekemisiasi. Niinkuin nyt taalla Lilyssakin, jaetaan toisillemme sydamia ja kommentoidaan toistemme palstoja. Joku on kiinnostunut minusta tai ainakin kirjoituksistani, ja se sivelee itsetuntoa kuten kehut nyt yleensakin. *KehuKehu*

Sita tuntee itsensa merkittavaksi yhteison jaseneksi kun ruuanlaitto sujuu, pesukoneet tulee asennettua, kakka kolahtaa pottaan, tyttoystava katsoo ihailevasti ja kun joku tykkaa kirjoittamastasi ajatuksesta. Kehut  ovat yhteiskuntamme perusta. Ei kai Katainenkaan olisi kuuna paivana hallitusta saanut kasaan jos joku ”Urpilainen” ei olisi sanonut etta ”Hyvin sa vedat, Jyrki”.

Kehumisiin!

Suhteet Oma elämä Kirjat Ajattelin tänään

Kuolemanpelko

deadlogo.gif

Ensimmaista kertaa elamani 30 vuoden aikana minut on vallannut keskinkertainen kuolemanpelko. Nama on naita asioita, jotka liittyvat aitiytymiseen, eli lapsen saantiin, uskoisin. Eilen illalla mietin pimeassa peiton alla, kuinka kamalaa (vauvalle, ei niinkaan minulle) olisi jos kuolisin enka heraisikaan vauvani yohuutelointiin. Samaa olen miettinyt viime kuukausina muun muassa auton ratissa (alkuun olin ihan pelosta kankeana vauvan kanssa autoillessani), uidessa, jalankulkijana, terveyskeskuksessa ja oluen aaressa. Niin ja nyt.

Tietysti nuorempana tyttona (vai pitaako mun sanoa nuorempana naisena? vai vaan nuorempana? kenties tyttona? teinina?) kuolemaa ei juurikaan tullut ajateltua, ovathan kaikki kakskymppiset enempi (tai vahempi) kuolemattomia! Olen elamani aikana joutunut jos jonkinlaisten hyokkaysten kohteeksi, ihmisten ja elainten taholta (kylla, myös kerran kasiaseen kanssa silmatysten pariisissa vuonna 1999) ja olen ottanut todella ”turhia riskeja” eritoten hauskanpidon merkeissa, mutten siltikaan ole koskaan ajatellut kuolevani ennen kuin joskus rypistyneena 160 senttiseksi kutistuneena mummelina keinutuolissani rakkaimpaani kadesta kiinni pitaen.

Pienen pieni tyttoni on saanut minut varpailleni, enka uskalla enaa ottaa niita niin kutsuttuja ”turhia riskeja”. Missaanko siis jotain hyvaa mita elama tarjoilee? Meneeko specials of the day sivu suun? Sita mietin myoskin viime yona hereilla maatessani. Uskaltaisinko enaa syoda raakoja simpukoita thaimaalaisen seksityolaisen tarjoilemana tai juoda kadun miehen tarjoamaa juomaa tilanteen sita niin vaatiessa? En varmaankaan. Laskuvarjohyppy? En usko, ainakaan tana vuonna. Himalajan korkeimmalle huipulle kiipeaminen (haha, ihan ku mulla olisi moisiin rahaa tai edes oikeastaan kiinnostusta, ylamakeen kaveleminen ei vaan ole kivaa, mutta hypoteesina)? Not in this life.

Tanaan pohjolan kiviselle pellolle ajellessani kaasuttelin soratiella iloisen reippaasti paattaen etta elamani tulevat polut ovat taynna sudenkuoppia joita kaikkia ei millaan voi valttaa ja joskus putoaminen onkin ehka ihan vaan hyvaksi. Kantapaan kauttahan ja niin edelleen. Kuoleman pelko, luulen niin, on tullut jaadakseen. Onneksi energia aina sailyy, se vaan muuttaa muotoaan, kuoleman pelosta saa yllattavankin helposti elaman himon, luotan tahan olettamukseeni kuin kiveen.

”He who fears death cannot enjoy life” on Islantilaisen Dead -vaatemerkin slogani, joka osuu asian kantaan. Deadin perustaja Nonni sai HIV tartunnan jouduttuaan raiskauksen uhriksi muistaakseni nykissa joskus 90-luvulla (niin kylla miehenkin voi raiskata) hipoissa sammuttuaan. Ja tottahan tuo on, kuoleman pelko estaa elamasta. Tuli vaan mieleen tuo lainaus ja sen varmasti hyvin henkilokohtainen merkitys Nonnille. Tuolta Deadin sivuilta on myos lainaamani kuva.

Asiasta kolmanteen; kivinen pelto oli rikkaruohojen valtaama, kitkin kitkemasta paastyani ja hyva siita viela tulee! Nyt taytyy hieman ahkerammin kayda kitkemassa, ettei mun potut vaan urvahda sinne peltoon ennen aikojaan.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään