No nyt ne on siella HKI-Vantaan kentalla jumissa ne mun vanhemmat, viela pitaisi odottaa pari  tuntia koneen lahtoa (jota on odotettu jo kello puoli kahdesta lahtien)!

Sama odotuspeli oli pelattavana mun ja pikkutyton viimekertaisella Suomen reissulla maaliskuussa. Voin sanoa etta 12 tuntia kentalla pikkuvauvan kanssa kaksin oli epamukavaa. Toisaalta, silloin mietin, etta onpas minulla hyva lapsi kun se ei itke juurikaan vaikka vasyttaa ja kiukuttaa ihmispaljous ja se ettei ruoka maistu jannissa tilanteissa ja se etta kuulutuksia tuli pahimmillaan 20 putkeen ilman valia. Joka kerta kun kova-aaninen leikkihuoneessa sanoi PIM Röskva pomppasi puolisenttia ilmaan, makuultaan. Ainoat kuulutukset mitka eivat Röskvaa harmittaneet olivat japanin kieliset kuulutukset, niista Röskva tykkasi. Aloin siina sitten miettimaan etta kylla nykynuoret ovat hyvin valmistautuneita ”idan nousuun” kun jo kehdosta asti puhuvat sujuvaa japania. Tai kiinaa, en mina erota etta kumpaista. Kiinaa varmaan nain jalkiviisaana. No siita on jo muutama kuukausi ja paastiinhan me kotiin lopulta, eipa me muuten taalla karsimattomina odoteltaisikaan.

Minua nyt vaan harmittaa aidin ja isan puolesta tuo koneen odottelu. ..vaikka sain kylla aidiltani juuri viestia etta olivat saaneet kolmannet 13euron voucherit mieheen (wohoo!) ja aikoivat ostaa kaljaa koko rahalla ettei aika kay pitkaksi 😉 Joten mikas siella lomalla on odotellessa, kait.

Meilla on aurinkokin hieman esittaytynyt pitkasta aikaa! Nyt ma vaan toivon Suomeen matalapainetta etta saadaan korkeapaine tanne Atlantille 🙂 🙂 Niin ja siivottu on! Eihan aitia voi paastaa kylaan ilman etta paikat on kunnossa ja polyt pyyhitty. Ma olen muuten aarimmaisen laiska polyjen pyyhkija, mutta mies kunnostautui taas tanaan ja siivosi kun mina leikin typykan kanssa ”kukkuuta”. Hyva paiva nain niinkuin kaiken kaikkiaan! Saldo plussalla (ei tilin, mutta hymyjen vs. otsakurttujen).

Kuva Boeingilta, kiitsa!