Paluu

Kyllapa oli kiva vierailla kotikulmilla, mutta toisaalta on niin kauhean ihanaa olla taas kotona. Olipas muuten kummallinen lause, Suomi tuntuu vielakin kodilta, mutta oikea KOTI loytyy taalta RVKsta. Kotona, kotoa, kotiin. Oma sanky, oma mies ja oma rytmi olivat Suomen reissulla hukassa. Se on taa klassinen ”taytyy lahtea jotta voi palata” tilanne, josta tykkaan kovin. Sitten taas palaillaan arkeen ja sita mukaa myos palsta etenee taas normaalitahtiin 🙂

Reykjavikissa oli maalattu poissaollessani, aina jotain uutta. Niin ja tossa rannassa olis nyt makrillia, pitaisi kaivaa onki kaapista. Kesa jatkuu kenties viela hetken! Sahkopostiin oli tupsahtanut pienenpieni merenneito, siihen on hyva lopettaa tanaan.