puhutaanko säästä?
Jaahans, Islannin syksyn ensimmainen kunnon myrsky on taalla. Uutisten urheilusetakin pahoitteli osion lyhyytta, kun kaikki naisten pallopelit joita piti tanaan pelata ulkosalla oli jaanyt pelaamatta, pallo olisi saattanut lentaa menojaan paremmansaanvyohykkeelle eli Fidjille. Vauva K.n kanssa ei myoskaan paasty kauppaa pidemmalle vaunuilla kun neidolta tuli kunnon ”puhutaanko aiti saasta hieman” irvistys. No, huomenna on jo hieman rauhaisampaa menoa odotettavissa.
Taalla islannin mantereella (hehe) tykataan puhua saasta, jopa enemman kuin kotosuomessa. (..niin taino mummoni pohjoissuomesta puhuu aina eniten saasta, mutta han onkin se poikkeus joka vahvistaa saannon.) Jos on kurja ilma, kaikki puhuvat siita kuinka on kurja ilma, vaikka eihan se ole voinut keltaan jaada huomaamatta kun nurkat huutaa hoosiannaa sisallakin. Jos paistaa aurinko, kaikki puhuvat siita kuinka on upean kaunis ilma, vaikka sekaan ei luultavimmin ole jaanyt huomaamatta keltaan, paitsi niilta jotka myos Lauralovesin mukaan ovat jaaneet peiton alle krapulatiloissaan pimeaan ja saapimentoon.
Johtuukohan se siita etta ruraalielama on viela niin lahella vai siita etta taalla niita aarimmaisia saailmioita riittaa. Lahinna siita toisesta, hyvin tuulisesta aaripaasta. Paremmin kuinka vaan, minustakin on kehkeytynyt oiva saakeskustelija. Tanaan huomasin kuikuilevani ystavani ekonoutokahvilan ovesta vaan ilmoittaakseni etta koska on huono saa aion menna kotiin. haha. vittuakos se herttaisesti islantia aantava brittihomopoika silla saatiedotuksella teki? Sita varmaan juuri.
Britit kuulemma myos puhuvat paljon saasta, mutta eihan siella edes ole kuin yksi saatila: ”kosteahko” eli ”moist”. Taalla saasta puhuminen on siinakin mielessa jotenkin turhauttavaa, etta juuri kun olet saanut saatilan haltuun se muuttuu joksikin ihan toiseksi. Olet juuri vetanyt jalkaasi vanhat kunnon huopikkaat lumitulvaan kiirehtiessasi ja tunnin kuluttua kaduilla virtaa vesi ja sita myos sataa alhaalta ylos pain (tai silta se ainakin tuntuu). Huopikkaat ovat litimarat ja kotiinpaluu surumielinen. Myos iltauutisten seuraavan paivan saaennusteet ovat lahes poikkeuksetta vaarassa. Luulisi nain saainnokkaan kansan tuottavan parempilaatuisia saaennusteita, vai onko se vaan sitten sula mahdottomuus?
Saasta puhuminen on osa paivaani, siita puhutaan Vauva K.n kanssa (kun tuuli ulvoo ja pensaat riipii ikkunanpuitteita), kaupan kassalla (kun silmalaseista ei nae lapi ja luottokortti rivahtaa kosteista hyppysista lattialle), miehen kanssa (kun kumpikin haluaisi lahtea autolla), bussipysakilla (kun mies on lahtenyt autolla ja tuntematon auttaa vetisia vaunuja bussin takaosaan), feisbookissa (kun muutkin ovat joutuneet sen uhriksi) ja illalla nukkumaan mennessa (kun sade ropisee romanttisesti peltikattoon). Sää, mää ja meidän yhteinen taival.
Olisi se vaan niin kamalan tylsaa jos ei olisi saata ollenkaan, niinkuin nyt siella briteissa, tai jossain australian autiomaassa, missa maa rakoilee kuumasta. Aamen.