Tuletsa mun kaasoksi?
Noniin, siita kaason hommasta, miksi tuo aiemmin postaamani elokuvakin niin kovin kolahti.
”Tuletsa mun kaasoksi?” kysyi eras parhaista ystavistani, kun olimme samassa baarissa, pitkasta aikaa, pitkasta aikaa edes samassa maassa yhta-aikaa (tuohon aikaan olimme kumpainenkin ulkosuomalaisia). Olin yllattynyt, en uskonut etta kukaan haluaisi minua kaasokseen, olimme sitten kuinka hyvia ystavia tahansa. En koe itseani kaaso-tyypiksi, siis etta jarjestaisin polttareita ja pukertaisin kutsuja ja haakarkkeja ja mitanaitanyo yomyohaan hymyssa suin. Ei suinkaan. Pidan lahjojen antamisesta ja ilahduttamisesta, vapaaehtoisesti ja yllattaen. Kun menin itse naimisiin nuorena ja sitten erosin, menetin lapsenuskoni lisaksi kiinnostukseni avioliittoa kohtaan, tai ainakin perinteisia haajuhlia ja valkoista mekkoa kohtaan. Sita etta on kaikki perinteita kunnioittaen otettu tarkkaan huomioon ja kukkien teralehtia ripoteltu ja puheet suuniteltu ja polttarimuistot koottu kirjaseksi ja haalahjalistat tarkasettu ja haapaikkaa koristeltu useamman paivan. En vaan usko etta kaikella tuolla piiperryksella on mitaan merkitysta, ei edes onnistuneen juhlan aikaan saamiseksi. Saatikka onnistuneen avioliiton takaamiseksi. Haajuhlathan ovat aina niin jaykkia ja ikavia, juuri sellaisia millaisia liiton ei toivoisi olevan. Tai ei aina, mutta yleensa. Haat eivat kuulu repertuaariini, ei suinkaan.
Mutta samalla tama vilpittoman kaunis, ihana pyynto jollain kummallisella tavalla validoi ystavyytemme ja muka nosti sen uudelle tasolle. ”Ohhoh! Ihanaa, no tottakai ma lahden!” Olin ylpea etta minut valittiin, mutten samalla kuitenkaan oikein tiennyt mihin minut oli valittu. Olisi minun pitanyt tietaa (Morsiamen tuntien) ja kenties tasta olisi pitanyt keskustella paremmin, etta mita kaasolta odotetaan tassa tapauksessa ja noin. Mutta olin niin otettu ja hammentynyt etta nain se nyt sitten vaan meni. Tahdon!
No, heti jo polttareiden kanssa meinasi tulla ongelmia. Minun piti jarkata polttareita vieraaseen maahan, eika oma henkilokohtainen tilanne oikein antanut periksi ajallisesti (tein kahta tyota) eika henkisesti (olin juuri joutunut pahaan tilanteeseen josta en nyt tassa halua sen kummemmin avautua, mutta tilanne oli ikava ja mielta lievasti sanoen painava). Sain apuun ystavani, morsiamen toisen pitka-aikaisen Tuottaja ystavan, jonka tyonkuvaan ja luonteeseen jarjestaminen sopi paremmin kuin hyvin. Polttarit check.
Sain raavittua kasaan 400 ekea lentoihin ja parisataa tuhlattavaksi ja lensin polttareita juhlimaan. Oli hauskaa, ikimuistoinen reissu. Tosin jo tuolla reissulla kun mainitsin etta yhdistan kesalomareissumme Suomeen suuntautuvaan haareissuun, tuli sapiskaa. ”Siis hah, etko sa aio olla paikalla kuin paria paivaa ennen? Siis sahan oot mun kaaso? Meilla on aika paljon jarkattavaa!” herasi kysymys krapula-aamiaispoydassa. ”No.. siis taa on mun kesaloma myos, ma haluun myos lomailla, me tullaan sitten auttaan kun ollaan kaupungissa. En ma ajatellut etta mun pitaisi koko lomani viettaa haiden kanssa kun pitais perhettakin nahda..” Ymmarran, mutta harmitti kylla hieman tuo keskustelu, niin harmitti morsiantakin jalkikateen.
Haat lahestyivat ja mekkokin piti hankkia, ei mulla ollut rahaa kalliiseen mekkoon. Morsian osti minulle pukuunsa sopivan mekon. Kiitos siita, se on kaunis ja vaalin sita garderoobissani. Koska sain mekon morsiamelta lahjana, haiden jotenkin surumielinen fiilis sai entisestaankin pontta.
Tuottaja joka jarjesti aikalailla koko polttarit alkoi auttelemaan myos haiden jarjestelyssa. Hyva! Ihanaa etta siella oli joku jo suomessa auttamassa, tunsin helpotusta. Etana haiden jarjestaminen taydellisyytta tavoittelevalle Morsiamelle oli hermoja raastavaa, etenkin kun en voinut autaa juuri millaan tavoin, muuten kuin puhelimessa jaarittelemalla. Enka ollut siinakaan kovin hyva.
No, H-hetki lahestyi ja kokoonnuimme juhlapaikalle jarjestelemaan. Morsian oli super stressaantunut samoin kuin Tuottaja, joka oli joutunut/paassyt kaasoksi kaason paikalle. Helpotus ja harmistus. Helpotus koska en olisi pystynyt tuon kaliiberin jarjestelyihin (kolme kannykkaa ja radiopuhelimet kayotssa) ja jonkunhan tuo homma piti hoitaa. Harmistus, etta olin suostunut kaasoksi, mutten sitten yltanyt vaatimusten lahimaastoonkaan suorituksellani. No tein hieman kukka-asetelmia ja siivoilin haapaikalla sen minka osasin, ohjailin jaloissa pyorivia ulkomaan serkkuja. Samaan aikaan Tuottajalla oli rekkalastillinen palloja ilmassa ja yhdenpallon jonglöörarille tasta kuittailtiin ihan tarpeeksi.
Tuin morsmaikkua myos kykyjeni mukaan, mutta suoraan sanoen, hermostunut Morsian oli toisinaan kuin se epamielyttava pomo sinun tyopaikallasi. Pyrin vaan pitamaan status quon, ettei ainakaan huonommaksi menisi enaa minun vuokseni. Harjoitukset kirkossa meni mukavasti, mina sain puheroolin, kuten myos Tuottaja, huh, joku sentaan kuosissa.
Haiden aamuna minut meikattiin ja sitten morsian meikattiin ja noin 10 muuta tyttoa meikattiin ja tukkaa tupeerattiin ja laitettiin ja kaikelle talle kiroiltiin ja kimppu oli vaaranlainen ja osasikohan Kaaso ostaa oikeita sukkia ja vaikka mita. Tuli vaan mieleen etta onkohan haapaiva sittenkaan kenenkaan elaman onnellisin paiva, stressaantunein kenties? Kirkkoon saavuttuamme kaikkia hermostutti viela enemman ja se kirottu kimppukin unohtui. Pukeutuessamme Tuottaja kuittasi ettei saanut kolttua kuten Kaaso joten taytyy laittaa jotain mita kaapista loytyy. Niin juurikin, sielta se odotettu mekko-kuitti nyt sitten tuli. Teki mieleni riisua mekko ja vaihtaa osia. Anteeksi, etta tassa kavi nain.
Morsiammen aiti kiitti puheessaan viljalti Tuottajaa ja mainitsi minutkin jotenkin epailevaan ja hieman loukkaantuneeseen savyyn. Tiedan, anteeksi etta tassa kavi nain. Tuottaja puhui silmat kyynelehtien ystavyydesta ja rakkaudesta ja kaasona olemisen ihanuudesta. Minua pyydettiin myos puhumaan, mutta siina vaiheessa olin vaan jotenkin hiljaa mitaan oikeastaan sanomatta anteeksipyytanyt itseni siihen tilaan jossa halusin ennemmin olla Danten seitsemannessa helvetissa kuin siina kauniissa juhlasalongissa pitamassa ”Sen toisen epaonnistuneen Kaason” puhetta. Kyyneleet kihosivat silmiini ja kieltaydyin kunniasta, olihan puheita kuunneltu jo pitkalti toista tuntia, kaikilla kansainvalisilla kielilla.
Join skumppaa ja gin&tonickeja ilooni hieman toisellakin kadella ja kyllahan se siita sitten suttaantui. Tosin seuraavanakin paivana Kaasolle kuittailtiin kyraillen kyvyttomyytta ja juhlimista, niin osallisten kuin Tuottajankin taholta. Menin kotiin nukkumaan krapulaani ja pyrin olemaan ajattelematta koko haita.
Me ei taidettu puhua Morsiamen kanssa liki vuoteen, eika oikeastaan haista koskaan niiden jalkeen. Yhakin paivakirjan valissa on kirjekuori jossa Morsiamen etukateen kirjoittama kiitoskirje. Siella se polttelee suorittajan sydantani tahan paivaan saakka. Haakuvaa en saanut enka ole nahnyt muitakaan haissa otettuja kuvia, paitsi ne mita omassa kamerassani oli.
Nykyaan olemme taas oikein hyvia ystavia Morsiamen kanssa, kuin myos Tuottajan. Tosin en ollut tuona pitkana hiljaisena kautena ollenkaan varma kestaisimmeko elamaa jalkeen Morsian-Kaaso suhteen. Odotukset olivat liian korkeat ja mina alisuoriuduin. Jotenkin se vaan meni tosi huonosti ja vielakin tavallaan kadun suostuneeni Morsiamen ihanaan pyyntoon. Olisipa ollut yksi pettymys haapaivassa vahemman ja molemmilla varmasti hauskempaa!
Niin ja JOS olisin taman tasottoman Kaasoiluni vuoksi (kylla Kaasoilussakin on tasoja, taydellisyys on tavoitteena, ihan joka kerta, mutta kuten uskonnonopettajanikin sanoi, vain Jumalalle on varattu kymppi, joten ysia parempaa et saa vaikka kuinka askartelisit!) menettanyt yhden rakkaimmista, vanhimmista ystavistani, olisi se ollut aivan liian kallista lystia, jopa minunlaiselleni suurpiirteikolle. Jos Morsiameni sattuu taman lukemaan ja itsensa tunnistamaan, toivon etta tasta ei tule aihetta revanssille, ainakaan veriselle. Kirjoitan taman kaikella rakkaudella ja itse hieman nolona.
Minua pyydettiin kaasoksi uudestaan pari vuotta takaperin. Suostuin, mutta silla ehdolla etta haista ei tule ottaa stressia ja etten mina halua tahi kykene jarjestamaan toisen onnellista paivaa, suostun vain makutuomariksi ja henkiseksi tueksi. Niin ja jarjestin polttarit tallakertaa hyvin pienella budjetilla ja ILOmielella, olinhan itsekin pois pahasta paikasta ja asuimme samalla postinumeroalueella.
Ma luulen etta nama elamani kaasoilut saa nyt riittaa, kun kerta ollaan 1-1 tilanteessa. En ole valmis riskaamaan enaa yhtaan kallista ystavyyssuhdetta kenenkaan elaman onnellisimman paivan avaintekijana. Mutta siis taman kokemukseni tahden tuo Bridesmaids elokuva kopsahti kovaa nauruhermooni. ”Just nain se menee!!” hihkaisin kun elokuvan Kaaso syoksyi paa edella lapi sydammen muotoisen jattikeksin suoraan kohti suklaasuihkulahdetta samalla raivoten.
Aamen.