”Työ”matkalla
Auringonpolttamien Jemma T. heitti haasteen kuvata ja kuvailla tyomatkan menoa ja meininkia. No tottahan mina sen teen, vaikken varsinaisesti toissa kaykkaan. Olenhan kotiaiti 😀
Tanaan on sunnuntai, mutta kotiaidin tyot eivat tunnetusti jaa tauolle edes herrainpyhana saatikka joulupaivana. Eika siina mitaan, pidan tyostani. Aamutouhujen, nokosten ja jarkalemaisen ripulikakkavaipan jalkeen paasimmekin sitten Vauva K.n kanssa liikenteeseen, eli ulos fiilistelemaan syksyista Reykjavikia ja sen ihanaa keskustaa joka on vain oven avauksen paassa kotoamme.
Meilla kulkupelina aina lastenvaunujen/rattaiden Volvot eli ruotsalaiset Emmaljungat. Kotikadullamme sijaitsee linnamainen Tanskan suurlahetysto joka on minusta huvittavan nakoinen laitos. Koko kesan siella rakennettiin ilmeisesti terassia, muttei se tullut siltikaan valmiiksi. Muutoin kadullamme on sulassa sovussa uutta ja vanhaa, omakotitaloja ja laatikoita, tama on kylla niin lyhyt katu ettei tahan montaakaan taloa mahdu eika laisinkaan jalkakaytavaa.
Kulman takaa loytyy kansallisteatterin takapihalla sijaitseva kansallisteatterin pieni nayttamo eli ”Kassinn”. Siella naytetaan paljon lastennaytelmia ja pienempia tuotantoja. Kassinn oli ennen kansallisteatterin harjoitustila. Islantilaiset kayvat paljon teatterissa, minusta paljon enemman kuin nyt vaikka suomalaiset, se on hyva, vaikka liput ovatkin kotiaidin lompakolle hieman tyyriita (noin 30e tsibale).
Kopottelimme rauhaisaan tahtiin kohti kaupungintaloa joka on ”Tjörnin” lammen (tarkoittaa kirjaimellisesti lampea, ei siis niinkaan nimi) uumassa. Lammella on aina paljon lintuja joita Vauva K.sta on kiva seurailla, etenkin lentavia lintuja, niissa on sita jotain! Tanaan ei otettu lintukuvia vaan napsin muutaman kuvan matkalla museolle joka oli seuraava etappimme. Vasemmalla on kuva tanaan rauhaisan eduskuntatalon puiston ”Austurvellirin” italaidalta. Eilen puistossa oli kova meno paalla kun eduskunnan talvikausi avattiin ja yleiso heitteli edustajia ja presidenttia vihanneksilla. Mielenosoittamisesta on tullut taalla jokapojan harraste, ehkapa siita sitten myohemmin lisaa kuvien kera. Museoreitilla myos meidan yhteinen suosikkimme, eli se paljon puhuttu kirjasto (oikealla kuvassa).
Sitten sinne museoon, jossa oli uusi nayttely, vihdoin!! Eipas jaanyt mieleen mika sen nimi oli, mutta paljon erilaista modernimpaa settia, alakerran tilateos laivasta ja ikkunaluukkuihin heijastetusta merenkaynnista oli kiintoisa, hyva tunnelma! Museoon ei saa menna karryjen kanssa (mutta sielta saa lainata museokarryja, en tajua logiikkaa!!), joten reilu 10 kiloinen Vauva K. kulki aidin kainalossa, kunnes aidilta loppui voimat ja lapselta karsivallisyys ja lattia kutsui. Vauva K. aloitti museokuraattorin uransa uudelleen jarjestelemalla eraan kummallisen pienen roikkuvan teoksen alla lattialla makoilevan paperisilpun, joka ilmeisesti oli osa teosta. Tuli sanomista. *tirsk*
Museossa kassalla tyoskennellyt (meilla on vuosikortti, ei tarvitse maksaa mutta aina pitaa hakea tarra, ei koska haluaisin, vaan koska museo niin haluaa) nuori mies joka tuli hatistelemaan meita nykytaiteen rutistelijoita oli tarkea hahmo tamanpaivaisella visiitillamme. Ennen tata uudelleenjarjestely incidenttia istuimme museon kaytavalla ikkunalaudalla lepailemassa. Vauva K. testaili akustiikkaa ja nautti aanensa kaiusta taysin rinnoin. Ikkunalaudalla oli yllattaen islanninkielinen versio Antti Tuurin pohjanmaa kirjasta (yksi niista, en tunne niin hyvin etta osaisin paattaa mika) ja sen seurassa musta pieni muistilehtio. Siina hetken ihmeteltyamme Vauva K. otti harkaa sarvista ja alkoi tutustumaan teoksiin. Kukaan ei sannannyt hakemaan kirjojaan, joten uteliaisuus voitti ja avasin muistikirjan..
En loytanyt muistikirjasta nimea (joka olisi johtanut kirjan palautumiseen oikealle henkilolle), mutta selailin sivuja mielenkiinnolla. Paatin heti alkuun etta kirja kuuluu nuorelle miehenalulle, ehka lukio-ikaiselle, taiteilijasielulle tai ainakin taiteilijasieluksi halajavalle porropaalle. Kirjassa oli runoja, muistiinpanoja. Panoja. Paatoksia (”paatan aktiivisesti kuumottaa tyttoa x”) ja mielenkiintoisimpana yksityiskohtana ”The Bitching list”. ”The bitching list” oli ilmeisesti lista jonkun vuonna ’87 syntyneen henkilon (luultavimmin tyton) arsyttavista tavoista tai teoista. Listan otsakkeen alla oli henkilotunnus (josta paattelin sukupuolen, tokkopa oikein?) ja sitten kolme kohtaa:
-suola on ollut poydalla eilisillasta lahtien (8. huhtikuuta)
-ei viitsi tiskata pikkutiskeja altaasta
-sotki voita poydalle eika siivonnut sita heti, mika on allottavaa
Minua lievasti sanoen huvitti, mutta samalla kiinnosti yha enemman kuka kirjasen omistaja on! Haveliaasti samalla ymparilleni vilkuillen selasin vihkoa ja tama nuori runoilijan alku todella tyosti runon patkiaan. Ja sita etta kenesta nyt tykattaisiin, ja kuka teki mita yhdentekevaa, kaikki koodinimin, ehka juuri siksi etta joku minunlaiseni utelias kuitenkin lukisi muistikirjaa. Pinosin kirjat takaisin ikkunalaudalle ja jatkoimme ikkunan rummuttamista ja huutelua Vauva K.n kanssa. Hetken kuluttua se samainen nuorimies museon kassalta joka halusi lainata meille karryn jotta oman karryn jattaminen ei niin harmittaisi, tuli hakemaan kirjansa helpottuneen oloisena.
Kylla minua vaan niin nauratti kun sitten hetken paasta sama kolli tuli soo-sottamaan tuosta yllamainitusta teoksen hairinnasta. Tokaisin ovesta ulos kavellessani, etta joudumme Vauva varmaankin sitten Bitching listalle. Voi etta mulla olikin hauskaa Vauva K.n kanssa, vaikkei Vauva tietysti ymmartanyt ihan taysin miksi aiti hihitteli kuvitteelliseen partaansa.
Kotimatka sujui rauhallisissa merkeissa, emme tuhonneet muistomerkkeja emmeka salaa lukenee enaa kenenkaan muistikirjaa. Tassuttelimme ylos Arnarhvollia jonka takalaidalla nakyy tumma kansallisteatteri, vaalea ”kansallisaarre-museo” seka vihertavan savyinen korkein oikeus. Kukkulan paalla on leikkipuisto jonka takana siintaa se paljon puhuttu Harpa (jonne tassa kuussa paastaan Isa K.n kanssa katsomaan Björkia). Tassa naapurustossa on muuten useampi ministeriokin ja ”setelipankki” eli Islannin pankki. Kamalan korkea-arvoista seuraa meidan proleperheelle!
Kiitos tasta paivasta ja toivottavasti muillakin on ollut yhta mukava ”tyomatka”, jos toissa on tarvinnut olla! :)