Long time no blog
Mitä täällä tapahtuu? Vastahan oli lokakuu ja nyt on jo marraskuun viimeinen päivä. Enkä ole kirjoittanut mitään viikkokausiin.
Noh, marraskuu oli hyvä kuukausi. Oli isänpäivä, mansikkamoussekakkuöverit ja muutama tunti duracell-veljentytön kanssa (tätiinsä tullut). Isänpäivän jälkeen tuli yskä, joka onkin jatkunut tähän päivään asti – nyt myös muilla flunssaoireilla höystettynä. Tämän vuoksi olen viettänyt melkoisen paljon aikaa ihan vaan kotosalla HIMYM:a katsellen ja samalla joululahjoja väsäillen. Kausia on takana kahdeksan ja pehmeitä paketteja valmiina neljälle. Tosin Neiti R piipahti kylässä juuri kun sain hänen lahjastaan viimeiset langat pääteltyä, joten neulomus päätyi pukinkontin sijaan suoraan käyttöön, ei se ole niin justiinsa.
Olen saanut myös olla kovin ylpeä J:sta, joka kävi viikolla hoitamassa viimeiset opiskeluhommat alta pois, tuli kotiin kansitettu opinnäytetyö kainalossa ja on nyt tutkintotodistusta vaille valmis. Lisäksi olivat eilen bändinsä kanssa historiansa ensimmäisellä keikalla, jonne en kuljetus/majoitus/terveydentilateknisistä syistä tullut lähteneeksi mukaan, mutta olin ilmeisesti niin vahvasti hengessä mukana täällä kotona, että valvoin huomaamatta kolmeen asti. Pitihän se jotenkin kompensoida aiemmin päivällä tapahtunutta mummoilua; pasianssin peluuta, sudokujen täyttämistä ja origamien taittelua.
Parasta marraskuussa oli kuitenkin vapaaehtoistyön peruskurssi, jolle osallistuin viime viikonloppuna. Kun töitä ei vieläkään ole kuulunut, niin päätin alkaa lopultakin käyttää aikaani johonkin järkevään ja hyödylliseen. Ja voi miten iloinen olenkaan tästä valinnasta! Kurssi oli ihana, työntekijät olivat ihania, kurssitoverit olivat ihania, kaikki oli ihanaa. En ole vieläkään ihan varma millaista vapaaehtoistyötä alan tehdä käytännössä, mutta eiköhän sekin selviä viimeistään tammikuussa. Niin mahtavaa. Tuon kurssin jälkeen mulla oli pitkästä aikaa sellainen olo, että kaikki on tällä hetkellä tosi hyvin. Vaikka olen työtön, niin ei haittaa. Teenpähän kuitenkin jotain, ja ties vaikka avautuisi niitä oikeita työmahdollisuuksiakin vapaaehtoistyön kautta saatujen kontaktien avulla. Siksi olikin hieman koomista, kun muutama päivä sitten mulle soitettiin työkkäristä ja sovittiin osallistumisesta johonkin uudenlaiseen työnhakuvalmennukseen. Kun työttömyys on kestänyt jo näin pitkään, niin täytyy kokeilla jotain uutta tämän sinun tilanteesi muuttamiseksi. Juuri kun olin pitkästä aikaa itse täysin tyytyväinen tilanteeseeni, niin joku ulkopuolinen tulee ja sanoo että eihän toi nyt noin toimi. Kiva.
Sellainen oli marraskuu, nyt vain sitten odotellaan joulua. Ensimmäiset glögit ja konvehdit on nautiskeltu, kynttelikkö löysi eilen tiensä ikkunalaudalle ja keittiön ikkunaan ripustin mummoiluhuumassa askartelemani paperitähden. J aloittaa työt huomenna, ensi viikonloppuna saan rakkaan ystävän kylään, kaikki on hyvin.