Voi mun Toffo
Kuten on varmaan tullut jo selväksi, niin mulla on sellainen naukuva karvapallero. Sen nimi on Toffo ja se on maailman paras kissa.
Se on maailman paras aika monesta syystä. Ensinnäkin se on ihan älyttömän seurallinen. Se kehrää ja juttelee koko ajan jotain ja hereillä ollessaan seurailee meitä ympäri asuntoa. Päiväunille se asettuu monesti johonkin ihmisten lähettyville (paitsi nyt talvella ehdoton lempparipaikka on kylppäri lattialämmityksineen) ja yölläkin se usein hyppää sängyn jalkopäähän nukkumaan …vieden samalla puolet sekä peitosta että sängyn pinta-alasta. Aina kun tulen jostain kotiin, niin Toffo on ovella vastassa ja maukuu lempeät tervetulotoivotukset. Tai ehkä ennemminkin näin:
MISSÄ SINÄ OIKEIN OLIT JA MIKSI KESTI NÄIN KAUAN (käväsin kaupassa)
MIKSI HYLKÄSIT MINUT KOKO PÄIVÄKSI (puoleksi tunniksi)
ANNA MULLE RUOKAAAAAA (no en ainakaan täyttäny ruokakuppia just ennen ku lähin)
ET ENÄÄ IKINÄ LÄHE MINNEKÄÄN (……).
Toffo on myös aika erityinen sen vuoksi, että yleensä kaikki tykkää siitä. Aika moni Toffon seurassa vähän pidempään hengailleista ei-niin-kissojen-ystävistäkin on todennut jotain tyyliin: ”En yleensä tykkää kissoista yhtään, mutta Toffo on ihana.” Ei tuo kanssaeläjäkään ole missään määrin ns. kissaihminen, mutta kylläpä nuo kaksi melko hyvin keskenään toimeen tulevat. Ehkä asialla on jotain tekemistä tuon Toffon seurallisen luonteen takia. Ja sen, ettei Toffolla ole edes leikin tiimellyksessä tapana purra tai raapia ketään (paitsi jos ihminen menee härnäyksissään liian pitkälle… silloinkin Toffo yleensä ensin tekee ruumiinkielellään hyvin selväksi, että kohta muuten tulee tassusta, jos et NYT lopeta). En muista yhtään kertaa, että se olisi aivan yhtäkkiä hyökännyt heiluvan jalan tms. kimppuun. Mutta niin, ainakin voisi kuvitella, että huonot kokemukset tällaisista kynnet ojossa tehdyistä yllätyshyökkäyksistä voivat olla monien kissainhon takana…? :)
MoCat.
Tottakai Toffollakin on huonot puolensa – jatkuva maukuminen lakkaa olemasta suloista viimeistään siinä vaiheessa, kun yrittää kaikessa rauhassa laittaa ruokaa ja toinen rääkyy jaloissa niin lujaa kuin keuhkoista lähtee – mutta niinhän se on ihmistenkin kanssa. Parhaat ystävätkin käyttäytyy välillä paskamaisesti, ollen kuitenkin jo hetken päästä niin ihania, ettei niitä voi olla rakastamatta. Mielelläni kitkisin pois muutamankin pahan tavan tuon karvakasan repertuaarista, mutta ei se sitten olisi enää sama (niin ärsyttävää kuin satunnaisesti lattialle ilmestyvien kakkakasojen siivoaminen onkin).
Toffo on maailman paras just siksi, kun se on niin… Toffo. Äänekäs ja hellyydenkipeä karvakasa, joka on kaikessa epäkissamaisessa kömpelyydessään ihanin ikinä. Ei sitä voi tämän paremmin sanoilla kuvailla!
ANNA SITÄ RUOKAA NYT JA VÄHÄN ÄKKIÄ SENKIN IDIOOTTI.
—
Kerrohan miksi sinun lemmikkisi on paras?