Otan irti minkä voin

 

Viikonloppu näytti puhelimen kuvatiedostojen perusteella tältä – perjantaiaamupäivän kävelylenkiltä ja sunnuntai-illan lättyiseltä päätökseltä. Noiden kahden väliin mahtui kuitenkin paljon sellaista, mitä ei kameralla vangittu. Niin kuin esimerkiksi viikottainen saunavuoro ja kuusisataa grammaa irtokarkkeja karkkipäivän kunniaksi. Tai lauantainen pihvilounas ja juttutuokio erään ihanan kanssa, pitkästä aikaa. Helpotuksen tunne, kun naapurikaupungista löytyi keräkaupalla sitä lankaa, jota kipeästi tarvitsin ja jonka luulin loppuneen kaikkialta. Pitkäksi venähtänyt juoksulenkki, elokuvailta ja aika monta muutakin pientä onnen hetkeä. Lauluja, jotka kauan sitten merkitsivät jotain käsittämättömän suurta ja jotka nykyään tuntuvat niin paljon pienemmiltä, mutta samalla vanhoilta, rakkailta ystäviltä. Niin kuin vaikka tämä:

 

//www.youtube.com/embed/0GVUXg1WNw8″ frameborder=”0″ height=”315″ width=”560″>

Tai tämä:

Voi niitä aikoja.

—

Uusi viikko alkaa siivoamisella ja pienimuotoisella jännittämisellä – tuleeko kutsu työhaastatteluun vai ei. Hui. Pitäkää peukkuja!