(Tässä kohtaa kuuluisi olla jälleen yksi selittelykappale, jossa kerron miksi en ole kirjoittanut seitsemään kuukauteen, mutta jota en jaksa tällä kertaa tehdä. Sen sijaan hyppään suoraan asiaan.) Kun eräs henkilö naimisiinmenoaikeistamme kuultuaan (toivottavasti) vitsaillen kehotti perustamaan hääblogin, meinasin tikahtua nauruun. Juu, en ihan ole sellainen ihminen, joka ottaisi hääsuunnittelun niin tosissaan, että pitäisi ihan blogi […]

Tänä blogittomana aikana olen viettänyt kaksi kuukauden mittaista kesälomaa, jolloin olen unohtanut hetkeksi kaikki arkiset murheet. Syönyt aika paljon jäätelöä ja katsonut aika monta jaksoa Grimmiä, valvonut pitkään ja nukkunut vielä pidempään. Istunut autossa ja nähnyt monta uutta paikkaa Seinäjoelta Kajaaniin ja Joensuusta Utsjoelle, hoilannut täysiä Pohjois-Karjalaa Ilosaareen ajellessa ja Boom Kahia Karigasniementiellä ukulelen säestyksellä. […]

Olin pari päivää työmatkalla opiskelukaupungissani, vieläpä vanhalla koulullani. (Tai oikeammin sen kuvaannollisilla raunioilla; kampuksen lakkautuspäätös tehtiin jo aikaa sitten, eikä uusia opiskelijoita ole otettu sisään sitten syksyn 2012.) Jonotin lounaalle tutussa ruokasalissa – hyvä etten alkanut kaivaa lompakosta opiskelijakorttia ja ruokalippua – ja söin tuttujen keittäjien laittamaa ruokaa. Istuin kuuntelemassa puheenvuoroja siellä samaisessa salissa, jonka […]

Istun koneella ja käytän aikaani turhuuksiin, vaikka pitäisi olla tehokas – mennä suihkuun, imuroida, käydä kaupassa. Eteisen lattialla lojuu puoliksi tyhjennetty matkalaukku, joka pitäisi kohta pakata uudelleen. Kiire onneksi väheni parilla tunnilla, kun lähtöaikaa tarkistaessani huomasin ostaneeni vahingossa lipun myöhempään junaan kuin alunperin aioin. Olen koko aamun ollut kuulevinani jostain Toffon äänen, vaikka hyvin tiedän […]

Jaa, juhannus sitten oli ja meni. Enää puoli vuotta jouluaattoon! Öööö. Meidän keskikesän juhla poikkesi tavallisesta viikonlopusta ihan vaan siinä mielessä, että kerrankin oli molemmilla yhtä aikaa yhtä suuri määrä vapaapäiviä (3), joten päästiin pitkästä aikaa käymään Ivalossa sukuloimassa (hehheh). Mitään huikeaa bailaamista ei ohjelmassa ollut, vaan puuhailtiin samaa mitä noilla reissuilla aina – syötiin […]

Tiedättekö mistä tietää asuvansa oikeassa paikassa? Siitä, kun alle kahden vuorokauden muualla (lue: pääkaupunkiseudulla) oleskelun jälkeen istuu paluumatkalla lentokoneessa ja laskeutumisen lähestyessä meinaa purskahtaa itkuun ihan vaan siitä ilosta, kun ikkunasta ei näy mitään muuta kuin silmänkantamattomiin metsää ja järviä. ”Ihanaa olla kotona”, totesi takanani istunut tyttö juuri tuolla samalla hetkellä. Jos olisin vähän rohkeampi, […]

Oletteko huomanneet, että ihmisten liikennekäyttäytyminen muuttuu kesäisin aivan holtittomaksi? Vai tuntuuko se vain siltä, kun porukkaa on liikkeellä huomattavasti talvikuukausia enemmän? No, oli miten oli, holtitonta on. Oon aika varma, että jos ajelisin keskustan alueella autolla pyörän sijaan, niin olisin jo onnistunut kolaroimaan tai ajamaan jonkun jalankulkijan yli. Mutta siis niin. Joka päivä, kolmen kilometrin […]

1. Aloita kiittämällä kaikkia maailmankaikkeuden jumalia siitä, että satuit kerrankin ostamaan ainekset jo edellisenä päivänä, koska muuten päivän ruokalistalla olisi todennäköisesti ollut pakastepitsaa. 2. Tajua, että unohdit ostaa kermaviilin kastiketta varten. Käytä ainakin puoli tuntia ”jaksaisinko käväistä lähikaupassa”-pohdintaan. Älä jaksa. 3. Ja sitten kokataan. Heitä kulhoon desi ruokakermaa ja desi korppujauhoja, anna turvota. 4. Ihmettele: […]

Viikko sitten juhlittiin kahta veljentyttöä; nuoremmalle annettiin nimi ja isosiskonsa vietti 3-vuotissynttäreitään. Me saatiin kunnia toimia kummeina, ja niin tuli minun kummityttöduostani trio. Onneksi rakkautta riittää ihan jokaiselle, myös heille, jotka ovat ihan vaan lapsia ilman kummi-etuliitettä. J soitti kitaraa, minä lauloin vapisevasti mutta yllättävän vahvasti ja yritin olla katsomatta ketään silmiin, etten vain alkaisi […]

On hämmentävää, miten ihminen voi pitkällä aikavälillä sekä muuttua valtavasti että pysyä ihan samanlaisena. Sitä voi aivan tavallisesti jutella pojan miehen kanssa, joka ei kymmenen vuotta aiemmin osannut kommunikoida muuten kuin vittuilemalla. Se heppu, joka ei puhunut juuri koskaan mitään, onkin yhtäkkiä eniten äänessä. Kukaan ei kutsu minua typerillä nimillä, sylje suustaan märkiä paperipalloja hiuksiini […]