Bloggaamisen vaikeudesta, taas kerran

Lueskelin tässä kuluneella viikolla vanhaa blogiani ja olin hyvin positiivisesti yllättynyt. Niinkin positiivisesti, että olin jo melkein kateellinen entiselle itselleni. Vitsi mikä tyyppi, kirjoittaa nyt noin hyvin ja hauskasti, miksi minä en osaa. (Joo tämän takia en aio vastata Trendin kuukauden haasteeseen kateudesta – ihan liian noloa.) Mutta siis oikeasti, tästä nykyisestä blogista puuttuu jotain, mitä edeltäjällään oli. Ehkä osasin kirjoittaa silloin paremmin, koska tiesin, että blogia lukevat vain tutut ja oli helppo luoda tekstiä niistä lähtökohdista. Että tässä nyt kerron kollektiivisesti kavereilleni mitä minulle kuuluu, vähän niin kuin Facebookin chatissa juttelisi, erona vain isot alkukirjaimet ja pisteet, ehkä vähän paremmin jäsennellyt ajatukset. Nykyään taas kavereiden lisäksi tekstejä eksyy lukemaan ehkä joskus joku muukin, minkä vuoksi tuntuu, että pitäisi olla tietynlainen kirjoitustyyli ja tietynlaiset jutut, jotta ketään kiinnostaisi. Sitten koko hommasta tulee teennäistä ja blaablaablaa.

Toinen mahdollinen syy tason laskulle on ehkä ihan vaan se, ettei mulle koskaan tapahdu mitään. Helppohan sitä oli pitää julkista päiväkirjaa Erasmus-vaihdosta, opiskelijaelämästä, kouluahdistuksesta, hihihi-ihastuksista ja mistä nyt milloinkin, mutta toista on tämä nykyinen elämä. Ei oikein irtoa hyvää saati hauskaa juttua työhakemusten kirjoittamisesta, ruuanlaitosta tai kaupassa käymisestä. Ehkä joku osaisi kirjoittaa niistäkin, mutta minä en vaan kykene. Voisihan sitä tietysti julkaista omia ajatuksiaan, mutta niidenkin kanssa on nykyään niin tarkkaa. Jos kertoo mielipiteensä ääneen, niin täytyy muistaa listata kaikki poikkeustapausten poikkeustapaukset ja laittaa disclaimerit joka virkkeen perään, ettei kukaan vahingossakaan käsitä väärin ja loukkaannu. Jos haluaa jakaa yksittäisiä päivän aikana mieleen pölähtäneitä ajatuksia, niin niistäkin pitäisi onnistua luomaan syvällinen ja koskettava, kuitenkin kepeä ja kauniisti kirjoitettu kokonaisuus, jossa on joku elämää suurempi pointti.

Ja sitten tietty se kolmas: en oikein itsekään tiedä, mitä tältä blogilta haluan. Tuntuu että jokaisella muulla seuraamallani bloggaajalla on postauksesta toiseen yhtenäinen linja ja oma, helposti tunnistettava tyyli. Ja sitten on tämä meikän tekele, joka vaikuttaa kolmen eri sivupersoonan temmellyskentältä. Välillä on spontaania sanojen ilotulitusta, välillä tarkkaan harkittuja ja kauniisti aseteltuja lauseita, välillä kunnon asiaperttitekstiä. Miksi en vaan osaa pitäytyä yhdessä tyylissä? MIKSI?

GAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAH.

Joo, voisi joskus yrittää vaikka kirjoittaa jotain muuta kuin aina tätä samaa vinkumista. Sitä odotellessa.