Hupsista

Vuoden paras bloggaaja täällä hei.

Pitkähköä taukoa selittävät parin viikon reissailu pohjoisessa ja yleinen saamattomuus, joka toivottavasti loppuu tämän postauksen myötä. Sen pidemmittä puheitta muutama kuva menneiltä viikoilta:

Menetin yhden ”en ole koskaan” -pelin valttikorteistani, kun uin (lue: räpiköin) elämäni ensimmäistä kertaa meressä! Olin aina haaveillut hyppääväni meren syleilyyn ensimmäistä kertaa jossain eksoottisessa ja lämpimässä kohteessa kuten Australiassa tai edes Kreikassa, mutta meri kai se on Perämerikin…

Oho, aika vaatimattomaksi jäi kuvasaldo tälläkin kertaa. Mutta tiedättekö, ei niinä kaikista kivoimpina hetkinä vaan yksinkertaisesti kiinnosta heilua kamera kourassa. Ei silloin kun istuu parhaimpien tyyppien kanssa täyteen ahdetun ruokapöydän ääressä grilliherkkuja mussuttaen, ei silloin kun löhöää sohvalla lukemassa kirjaa maailman suloisimman kummitytön kanssa, eikä edes silloin kun epäonnisen kalareissun jälkeen saa lopultakin kuivat sukat jalkaansa ja paistetun saaliin eteensä. Niin kerta.

Nyt laitan pyykit kuivumaan ja alan sitten väsätä uutta CV:tä, koska työpaikka olisi aika kiva juttu.

Palaillaan.