Jälkiviisautta vuoteen 2004

Trendi haastoi kertomaan minkä neuvon antaisin kymmenen vuotta nuoremmalle itselleni. Aloin pari päivää sitten innoissani suunnitella postausta, kunnes tajusin, että tein sen jo viime marraskuussa. Ooh, olenpas edelläkävijä!

No mutta, haluan silti kirjoittaa ihan uuden jutun, koska itsensä toistaminen on tylsää.

—

Vuonna 2004 olin siis 14-vuotias, pahimmassa teini-iässä. Elämä pyöri poikien ympärillä ja olin palavasti ihastunut milloin kehenkin rinnakkaisluokkalaiseen. Olin maailman tunnollisin koululainen – kiitettäviä ropisi aineesta kuin aineesta (paitsi liikunnasta) – ja kunnollisin teini. Olin äärimmäisen alkoholi- ja tupakkavastainen, en halunnut tehdä mitään väärää ja yritin käyttäytyä vanhempien ja opettajien edessä mahdollisimman hyvin. No, kyllä minä sentään riitelin äidin kanssa, paukuttelin ovia, tuskailin opettajien käytöstä selän takana ja kiroilin kavereiden seurassa kuin merimies (en i-ki-nä kotiväen kuullen [no okei kerran vahingossa]), että en ihan toivottoman pehmo ollut. Vapaa-ajalla harrastin nykytanssia ja hengailin Neiti R:n ja parin muun ihanan tyttösen kanssa niin paljon kuin mahdollista. Ensimmäiset kuukaudet 14-vuotiaana olivat ihan jees, mutta syksyllä kasiluokalle mentäessä pääsi helvetti irti. Jostain syystä olin koko lukuvuoden ajan vuosikurssimme kovisten silmätikkuna ja pilkan kohteena, mikä oli melkoisen perberistä. Kymmenen vuotta vanhemman ja viisaamman itseni neuvot olisivat kyllä olleet tuohon aikaan tarpeen. Mutta niin, asiaan: Rakas 14-vuotias minä…

…ole aina rohkeasti oma itsesi ja uskollinen omille periaatteillesi sekä hölmöile juuri niin paljon kuin haluat. Kaikki ei siitä tykkää ja tulet saamaan paljon paskaa niskaasi, mutta aitous voittaa teeskentelyn milloin vain.

…älä alennu kiusaajiesi tasolle. Puolensa täytyy tietysti pitää, mutta ei kannata aloittaa verbaalista sodankäyntiä ii2.org:ssa, koska a) et ole niin taitava sanailija kuin kuvittelet ja b) niillä toisilla on ylivoima. Teet tilanteesta vain entistä pahemman.

…tiedän ettei sydämen ääntä niin vain vaienneta, mutta voisitko pliis vähän katsoa keneen ihastut. Miten olisi vaihtelun vuoksi joku mukava tyyppi? Edes kerran? Ja ainiin, keksi vaan Neiti R:n kanssa lisää huvittavia salanimiä pojille, niille on hauska nauraa kymmenen vuoden päästä.

…vaikka kuinka haluaisit sen puoleen selkään ulottuvan, moneen otteeseen tummanruskeaksi värjätyn tukkasi äkkiä blondiksi, niin älä hyvä ihminen tee siihen kotona värinpoistoa. It ain’t pretty.

Keväällä 2004 ennen tuhoisaa värinpoisto-operaatiota.

…tiedoksesi vain, että valitsit juuri oikeat valinnaisaineet. Niiden myötä mm. opit sanomaan ranskaksi ”sinulla on hyvä pylly”, pääset yhden lemppari lukio-opettajasi oppiin kaksi vuotta etuajassa, opit soittamaan rumpuja, perustat (ei-niin-hyvän ja ei-varsinkaan-kovin-menestyksekkään) bändin, pääset yhden parhaimman ystäväsi kanssa valtakunnallisen kasiluokkalaisten kokkikilpailun finaaliin (psst, vatkaa lättytaikinasta klimpit pois tai muuten Aki Wahlman aukoo sinulle päätään kymmenien ihmisten edessä) ja opit tietämään miten toimia, kun leivinpaperi syttyy uunissa tuleen.

…koulunkäyntiä ei tarvitse ottaa niin vakavasti. Mahtavaa, että haluat oppia paljon ja saada hyviä arvosanoja, mutta onnistuisi se vähemmälläkin stressaamisella. Ei ole maailmanloppu, vaikka unohtaisit joskus lukea historian läksyt ja saisit pistokokeesta kutosella alkavan numeron. Just sayin.

…kunhan kasiluokka on ohi, niin elämä muuttuu pikkuhiljaa paremmaksi. Usko pois vaan.