Kirjoitusterapiaa

Kerroin joskus viime vuonna blogini alkutaipaleilla Tie luovuuteen -projektistani ja siihen kuuluneesta aamusivujen kirjoittamisesta. (Aamusivut = kolme sivua tajunnanvirtaa joka aamu, heti heräämisen jälkeen. Ei saa miettiä liikaa, pitää vain kirjoittaa kaikki mitä mielessä liikkuu.) Joka-aamuisesta tajunnanvirtakirjoittelusta oli minulle ihan mielettömästi apua tuona kyseisenä syksynä, ja se sai minut tajuamaan paaaaljon asioita ja jotenkin… rauhoittumaan. Pysähtymään.

Olen jo pitkän aikaa kokenut, että pitäisi aloittaa aamusivujen kirjoittaminen uudestaan. On tuntunut siltä, että olen monien asioiden suhteen ihan sekaisin, tulevaisuus ja nykyhetkikin ovat ahdistaneet ja olo on koko ajan ollut vähän levoton. Iltaisin ei ole saanut unta, kun ajatukset ovat käyneet ylikierroksilla ja yöt ovat olleet pelkkää pyöriskelyä ja heräilyä. Viime maanantaiaamuna tuli lopulta mitta täyteen, kun noustessani kahvinkeittoon tuntui jo ihan fyysisesti siltä, että pää räjähtää. Marssin takaisin makkariin, kaivoin päiväkirjani yöpöydän laatikosta ja oksensin paperille kolme sivullista ajatuksia. Ja kas, mieli rauhottui ja olo helpottui samantien.

Nyt reilun viikon (lähes) jokapäiväisen kirjoittelun jälkeen en voi kuin todeta, että fiilis on kokonaisvaltaisesti paljon parempi kuin vielä vähän aikaa sitten. Uni on tullut joka ilta nopeasti ja se on ollut läpi yön syvää ja rauhallista. Aamuisin olen herännyt itsestään viimeistään puoli kymmeneltä, yleensä jo yhdeksältä. Ei nyt yleisesti ajatellen mikään hurja saavutus, mutta aika paljon ihmiseltä, joka normaalisti nukkuu surutta puolillepäivin asti.

Eilisilta oli jostain syystä poikkeus. Olo oli hirmuisen levoton, ikävät ajatukset risteilivät päässä ja sydänkin hakkasi normaalia kovempaan tahtiin. En saanut unta sitten millään. Päätin vähän soveltaa ja kirjoittaa aamusivujen sijaan ilta-vastaavat – siispä hiippailin J:n jo nukkuessa olohuoneeseen päiväkirja kainalossa ja vuodatin ahdistavat ajatukseni tyhjille sivuille. Sitten raahauduin takaisin sänkyyn, päässä ei liikkunut enää yhtään mitään, pulssi oli tasaantunut ja nukahdin varmaan parissa minuutissa. Aamulla heräsin tyytyväisenä ja iloisena. Joo-o, kuulostaa humpuukilta, mutta on ihan totta! Olen vieläkin ihan hämmentynyt siitä, miten kirjoittamisella voi olla niin suuri vaikutus niin henkiseen kuin fyysiseenkin hyvinvointiin. Tai ehkä olen vain niin herkkäuskoinen, että tässä on kyse jonkinlaisesta lumevaikutuksesta, heh… No mutta, oli mikä oli, en voisi olla tyytyväisempi tuloksiin. 🙂

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, jos siltä tuntuu!