Lapsenvahtihommia ja polttareita
Viime keskiviikkona tapahtui kerrankin jotain tavallisuudesta poikkeavaa, kun pakkasin laukkuni ja lähdin veli numero kolmosen luo asustelemaan muutamaksi viikoksi. Kesäloman loppu + heinäkuun ajan kiinni oleva päivähoitopaikka + yksi kappale toimettomia pikkusiskoja = täydellisesti kohdalleen loksahtelevat palaset. Ensimmäinen yhteinen päivä parivuotiaan veljentytön kanssa meni vähän kökösti, kun ruuat ja päiväunet eivät oikein maistuneet ja leikkipuistokin oli hukassa, mutta toinen päivä oli jo paljon parempi. Meno varmaan luontevoituu ensi viikolla vielä lisää, kun pääsen tästä alkujäykkyydestä ja -panikoinnista… 😀 Mutta mainiota seuraa on neitokainen – jutut on niin uskomattoman lennokkaita, ettei kyllä varmasti tule tylsiä hetkiä.
Lauantaina-aamuna alkoi vielä enemmän tavallisuudesta poikkeava viikonloppu, kun Neiti R ja, ööö… Neiti N kurvasivat aamulla pihaan jälkimmäisen kesäkoslalla, ja lähdettiin ajelemaan kohti Iisalmea ja ystävän yllätyspolttareita! Ohjelmassa oli pienimuotoinen rastirata, piknikkiä, vanhojen muistelua ja polttariseurueen ihanuuden hehkutusta, grillailua, iltaan valmistautumista, Erinin ja Juha Tapion keikat Olusilla sekä baarijatkot (huhheijaa). Oli aika parhautta. Ei oltu tulevan morsiamen kanssa nähty yli vuoteen (?!?!), joten olihan se jo aikakin. Harmittaa ihan, ettei ole useammin treffattu (tyyppi on näiden tapaamiskertojen välissä mm. ehtinyt saamaan vauvan, joka on jo yli puolivuotias… hups), kun ei tässä välissäkään ole ollut kuin vain reilu 300 kilsaa… Nooh. Nyt sentään. Ja kahden viikon päästä taas, kun päästään tanssimaan itse häitä, ai että. ♥
Nyt hengailen tässä sohvalla ja ”katson jalkapalloa” veljien numero kaksi ja kolme kanssa. Aika kivaa. Siis hengailu, sohva ja veljet. Ensi viikon olen tiiviisti täällä, perjantaina suuntaan pitkäksi viikonlopuksi kotiin, mikä on aika tosi jees. Kyllähän sitä täälläkin voi olla kuin kotonaan ja on mukavaa jne, mutta koti on aina koti, ja jo näidenkin muutaman päivän aikana on ehtinyt kehkeytyä aikamoinen ikävä. Yksin nukahtaminen on ehkä kaikista pahinta (yksin nukkuminen on ihan jees, kun kerrankin on kunnolla tilaa…). JOOJOO OLEN NÖSSÖ JA PEHMO, mutta minkäs teet.
Joops, nyt nukkumaan. Öitä!