Myöhäinen juhannuspäivitys ja muuta löpinää
Jaa, juhannus sitten oli ja meni. Enää puoli vuotta jouluaattoon! Öööö.
Meidän keskikesän juhla poikkesi tavallisesta viikonlopusta ihan vaan siinä mielessä, että kerrankin oli molemmilla yhtä aikaa yhtä suuri määrä vapaapäiviä (3), joten päästiin pitkästä aikaa käymään Ivalossa sukuloimassa (hehheh). Mitään huikeaa bailaamista ei ohjelmassa ollut, vaan puuhailtiin samaa mitä noilla reissuilla aina – syötiin hyvin, ulkoiltiin ja hengailtiin. (TÄSSÄ VÄLISSÄ TÄYTYY HIENOVARAISEN VIHJAILUN SEURAUKSENA IHAN YHTÄ HIENOVARAISESTI YLISTÄÄ MAAILMAN PARASTA JA IHANINTA NIINAA, JOKA LEIPOI MINULLE SUNNUNTAIN BRUNSSILLE RAPARPERIPIIRAKKAA, JOKA SEKIN OLI MAAILMAN PARASTA JA IHANINTA.) The Juhla aka perjantai-ilta meni olla möllöttäessä ja japanilaisia ristikoita täyttäessä (allekirjoittanut), eikä kyllä tuntunut yhtään siltä, että olisi pitänyt kehitellä jotain spektaakkelimaisempaa tekemistä ihan vaan koska niin kuuluu tehdä. Joka kerta vilpittömästi ihmettelen sitä painetta, jota jotkut tuntuvat kokevan näistä pakollisista juhlapyhistä ja niiden vietosta. Eikö sitä nyt vaan voisi tehdä ihan just mitä sattuu huvittamaan ilman sen kummempia selittelyitä, perusteluita, kriiseilyjä ja ison numeron tekemistä siitä mitä nyt ikinä sitten päätyykään tekemään. Oli se sitten perinteinen mökkireissu, yksin vietetty kaupunkiviikonloppu tai ihan mitä tahansa siltä väliltä.
Tältä näytti viikonloppu puhelimen kuvatiedostojen perusteella. Ruuista ei ole kuvia, koska oli kiire syödä. Alavasemmalla tavoitteena eteerinen tuulitukkakuva, mutta ei menny niinku Mallikoulussa.
No mutta joo. Sunnuntaina tosiaan oli suunnitelmissa lähteä ajelemaan kotia kohti hyvissä ajoin, mutta tuli pari mutkaa (ja yks tunturi) matkaan, ja oltiinkin perillä vasta yhdentoista jälkeen; nukkumassa luonnollisesti vielä myöhempään. Voin kertoa, että tätä mummoa väsytti aika reippaasti, kun herätyskello pimputteli seuraavana aamuna kello 6.30. Mm-mm-mmm. Jostain syystä huono unirytmi jäi päälle, ja oon mennyt nyt kolmena iltana putkeen ihan liian myöhään nukkumaan, mikä on kostautunut sohvalle nukahtamisina ja epämääräisinä töhöilyinä päiväsaikaan. No oikeasti töhöilyt johtuu varmaan ihan vaan siitä että oon minä, mutta väsymystä on hyvä syyttää kaikesta.
Nyt kun tuli puheeksi, niin tässäpä kaksi pahinta töhöilyä tältä viikolta:
1. Teen töissä pienimuotoista remppaa yhtä jännänjännää projektia varten. Eilen tehtävälistalla oli hyllyköiden ripustuskiskojen irrottaminen seinästä. No, nehän oli olleet samoilla paikoilla vissiin toistakymmentä vuotta, joten olivat vähän jumahtaneet kiinni muovimaiseen maalipintaan (ööö asiantuntija täällä moi). Siinä sitten varovasti koitin nitkutella yhtä kiskoa irti, mutta se tuntui olevan tiukemmassa kuin aiemmat. Ajattelin mielessäni, että no kiipeänpäs tuohon jakkaralle, että saan ihan kiskon yläreunasta kiinni – silleen nuo muutkin lähti ihan näppärästi. Juuri kun olin nykäissyt viimeisen kerran ja päästänyt kiskosta jo irti, niin se pentele sitten päättikin yllättäen tipahtaa ja tipahti kuulkaa suoraan varpaan päälle. Metrin mittainen metallikisko. Yli metrin korkeudesta. Suoraan varpaalle. Voin kertoa että kävi kipeää. Nyt on sitten turvonnut ja tummanpuhuva varvas, ei onneksi murtunut. Tai no varma en kyllä ole, mutta luulen että olotila olisi paljon tuskaisampi, jos siellä olisi jotain mennyt pahemminkin rikki. Kai. En minä tiedä. Apuaaaa.
Töhöilijälle turvallisempi tehtävä.
2. Jos luulitte, että tuo äskeinen juttu oli paha, niin entäs tämä: kävin tänään markkinoilla ja OSTIN METRILAKUJA VÄÄRÄSTÄ KOJUSTA. Ostokset tehtyäni kävelin äärimmäisen tyytyväisenä lakupussi repussa ruokakauppaa kohti, KUNNES ohitin toisen lakumyyjän ja tajusin, että tällä olisi ollut vaikka kuinka paljon parempia makuja tarjolla. Eiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih tänä iltana itken itseni uneen.
Öh, joo. Siinäpä ne tärkeimmät. Anteeksi, kun tämä on tämmöistä vähän sekavaa nyt. En oikein jaksa keskittyä olemaan huolellinen ja selkeä. Heippa.
PS. AINIIN maanantaina olin kuuntelemassa SMG:n ilmaiskeikkaa Sampokeskuksessa. Jos ei lasketa settilistan osittain epätyydyttävää sisältöä eikä keikan lyhyyttä, niin oli aivan kivaa. Hih.
