Of all the liars in the world sometimes the worst are your own fears

Aivotoimintani on selkeästi heräämässä talvihorroksesta, sillä minulla on tänään aamusta asti pyörinyt mielessä vaikka kuinka monta aihetta, joista haluaisin kirjoittaa blogiin. Virkistävää vaihtelua monen kuukauden kirjoitusjumituksen jälkeen! Tällainen olo on luonnollisesti heti käytettävä hyväksi, ja niinpä istahdin aamu(päivä)kahvikupposeni kanssa koneen ääreen ja aloin innoissani naputella ajatuksiani kirjalliseen muotoon. Valitettavasti huomasin pian, että päänsisäinen liikenne oli vähän turhankin vilkasta – oli niin paljon asiaa, etten tiennyt mistä aloittaisin. Huoh.

Täytyy siis ehkä antaa ajatusten vielä hautua ja yrittää myöhemmin uudestaan. Sitä odotellessa haluan nostaa esiin erään ihan uskomattoman hienon kappaleen, jota olen kuunnellut tänään repeatilla ja joka liittyy läheisesti pohdintoihini pelkäämisestä ja kodista. Sinänsä itse laululla ei ole mitään tekemistä kodin kanssa, mutta sen musiikkivideolla sitäkin enemmän. Videon alkupätkät on nimittäin kuvattu kotipaikkakuntani seurakunnan leirikeskuksen maisemissa; paikassa, joka oli minulle pitkän aikaa kuin toinen (tai oikeastaan kolmas) koti. Ja tuo video muutenkin… se vaan on täydellinen. Niin kuin koko tuo biisi. Kuunnelkaa ja katsokaa.

//www.youtube.com/embed/IFQeuIPYusM

Will you turn the scene around?
Moving closer to the stage
Where your fear ends up afraid

—

Lähitulevaisuudessa odotettavissa siis pohdintoja ainakin pelkäämisestä, intuitiosta ja kodista. Stay tuned!