…olen rakastunut meidän kotiin entistä syvemmin. En tiedä mikä siinä on, mutta tämä tuntuu niiiiin paljon enemmän kodilta kuin edellinen (en ole tainnutkaan vielä mainita asiasta hehheh). Ehkä se johtuu asunnon paremmasta kunnosta tai kivasta sijainnista; ehkä siitä, että ollaan tällä kertaa molemmat saatu alusta asti vaikuttaa siihen, miltä täällä näyttää (edellinen asunto kun oli alunperin ihan vaan J:n); tai siitä, että tämä ei tunnu epämääräiseltä väliaikaisratkaisulta. Ei täällä kyllä edelleenkään valmista ole – vielä puuttuu yksi ei-niin-oleellinen-mutta-ihan-kiva-jos-semmonen-olis -huonekalu, seinille voisi hommata jotain tauluntapaista, sohvan vieressä nököttää ylimääräinen telkkari ja pari koriste-esinelaatikkoa (GAAAAAAAAAAH) lojuu edelleen purkamatta. Mutta ei sen niin väliä.

Virallisen valvojan hyväksymä lipasto.

…olen hullaantunut jokasyksyiseen tapaan käsitöistä. Olen juuri niitä ihmisiä, joihin iskee akuutti neulomistarve (tunnetaan myös nimellä neuloosi) samaan aikaan ensimmäisten pakkasten kanssa ja joiden innostus laantuu aina viimeistään huhtikuussa. Tähän mennessä olen saanut aikaiseksi edellisessä postauksessa esitellyn puseron hihojen lisäksi yhdet sukat, huivin alun sekä muutamia kerroksia vaille valmiin sateenkaarimaton. Matto jäi vähän kesken, koska mulla loppui siniset ja vihreät vaatteet kesken, nyyh. Plus ei olisi ehkä riittänyt järki ja kärsivällisyys enää yhdenkään paidan suikaloimiseen, joten ehkä ihan hyvä vaan pitää välissä vähän taukoa.

…käytiin viime viikonloppuna pikamutka rakkaan kummitytön synttäreillä. Eipä siitä muuta kuin että ♥ ja perinteinen VASTAHAN SE SYNTYI. Nimim. muistan edelleen elävästi senkin hetken, kun sain puhelimeeni viestin ”Susta tulee kummitäti. For real.”

…olen ostanut todella pitkästä aikaa itselleni jotain ihan vaan koska halusin. Tilasin nimittäin Apulannan Revenge of the A.L. People -levyn julkaisupäiväksi kotiini ja voi ah, kyllä kannatti. Uudet versiot vanhoista biiseistä olivat niin kivoja, ettei voinut kuin hymyillä koko levyn läpi. Täytyykin ehkä kuunnella sitä taas.

…tänään kävin vaihteeksi työhaastattelussa. Tällä kertaa oman alan hommaan, joka tuntuu yhtä aikaa sekä mahtavalta että älyttömän pelottavalta. Mulla on kyllä vähän sellainen kutina, ettei tälläkään kertaa onnaa, koska mulla ei vaan yksinkertaisesti ole riittävästi kokemusta. Huoh. Mutta saa nyt nähdä.

…viime viikolla oltiin J:n kanssa superhurjia ja juhlistettiin meidän kaksivuotista taivalta käymällä oikein kuulkaa elokuvissa. Käytiin katsomassa Vadelmavenepakolainen, ja en oikein vieläkään tiedä mitä mieltä olla siitä. Olihan se ihan jees, mutta odotin kirjan perusteella jotain ihan muuta. Itse asiassa en ole tainnut ikinä ennen nähdä kirjaan perustuvaa leffaa, jonka juoni olisi ollut noinkin radikaalisti alkuperäisteoksesta poikkeava. Eihän siinä sinänsä mitään pahaa ole, elokuvissa toimii eri jutut kuin kirjoissa jaadijaadi, mutta jotenkin… äh. Toisaalta ehkä parempi vetää ihan kokonaan uusiksi kuin pysytellä muuten alkuperäisjuonessa, mutta muutella pieniä oleellisia yksityiskohtia ihan typeriksi. Se jos mikä on ärsyttävää.

Nyt myöhäistä lounasta naamaan ja sitten voisi ruveta vaikka katsomaan eilisiä Hyviä ja huonoja uutisia kudelma kätösissä.