Pääsiäisenä minä…

…kävin kahdesti pilkillä, saaliiksi sain kaksi ahventa ja kaksi särkeä, minimaalisia rääpäleitä kaikki. Lisäksi ensimmäisellä kerralla joku lievästi humaltunut kanssapilkkijä tuli kaveeraamaan meidän seurueen kanssa ja pummasi lopulta kyydin takaisin mökilleen, josta oli ilmeisesti ollut paossa appivanhempiaan muutaman kaljatökin kanssa. 😀

…söin ihan liikaa kahvipullaa ja suklaata.

…pelasin paljon lautapelejä ja ristiseiskaa.

…tunsin oloni mummomaiseksi, kun 10+ vuotta vanhemmat isoveljet ja käly lähtivät lauantaina viettämään iltaa hiihtokeskukseen, ja minä ja J jäätiin kotiin ja mentiin yhdeltätoista nukkumaan. Puolustukseksi sanottakoon, että oli kyllä tarkoitus lähteä pyörähtämään kylillä, mutta kun Neiti R oli kipeänä, niin meni suunnitelmat vähän pilalle. Noh, ei se mitään, nukkuminen on jees.

…nauroin kovasti veljentytön letkautuksille ja muille hömpötyksille. Kuten sille, että neiti yritti innoissaan pelata uutta muistipeliään Tosson aka Toffon kanssa (Toffo näytti tältä: -_-)  ja tälle:

Käly: Ottaako joku vielä ruokaa?

Minä: Ei kiitos, pitää jättää tilaa kakulle.

Veljentyttö: Ei Sari saa syyä kakkua.

Minä: ………………………………………

On se hyvä, että edes joku yritti hillitä minun pullanmussutusta.

…en koskenutkaan kameraan, joka hengaili koko viikonlopun tyytyväisenä laukun pohjalla. Ja sen huomaa tästä postauksesta!

…rikoin reissukirouksen enkä tullut kipeäksi. Tai siis en tullut kipeäksi reissun aikana, jälkeenpäin oli kyllä harvinaisen kurja olo kuumeineen ja kurkkukipuineen, tänään onneksi oli jo vähän virkeämpi meininki.

SIINÄPÄ NE TÄRKEIMMÄT.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Suunnilleen järjissään

http://therunningredhead.files.wordpress.com/2012/01/210050770089946894_joy7odrq_c.jpg

Siinä teille syy pitkähköksi venähtäneeseen kirjoitustaukoon. Kulunut viikko on mennyt angstaillessa (pyydän anteeksi viattomilta sivullisilta) ja itkeskellessä kaikelle mahdolliselle, eivätkä blogihommat ole inspanneet sitten yhtään. Ei sillä, ettenkö angstaamisesta ja itkeskelystä haluaisi puhua julkisesti (juurihan teen niin!), mutta kun en osaa alakuloisena kirjoitella muuta kuin dramaattisia runoja, joissa esim. kerron huhtikuun harmaasta sumusta ja vertaan itseäni kyyneleiden painosta alaspäin taipuneisiin puiden oksiin, niin tuota… hmm. 😀 Ei ehkä ihan sopivaa matskua tänne. Mutta joo, nyt alan taas olla oma itseni ja aurinkokin paistaa, niin eiköhän tämä taas tästä lähde rullailemaan.

Jos nyt ihan vakavasti puhutaan, niin en minä nyt ihan turhan takia ole kyyneleitä vuodattanut. Töitä ei vieläkään ole, vihaan itseäni, kun en ole pystynyt tekemään asian eteen mitään, tunnen olevani hyödytön/saamaton/laiska/epäonnistunut/lusmuilija/siipeilijä/loiseläin/luuseri ja ties mitä kaikkea, ja alkaa oikeasti pikkuhiljaa seinät kaatua päälle. Huoh. Ja aiheesta avautuminen ja valittaminen tuntuu ihan uskomattoman turhalta, kun ainoa, joka tälle tilanteelle voi jotain tehdä, on minä itse. Jotenkin vaan sen edellisen ”et tullut tällä kertaa valituksi” -sähköpostin mukana katosi viimeisetkin motivaation rippeet, kun olin niiiiiin varma siitä, että saan kyseisen työpaikan. Mihin minä muka kelpaan, kun en kelvannut siihenkään, missä olisin ollut tosi hyvä?

Noh, kaikki järjestyy vielä, kyllä minä sen tiedän. Ei tämä tilanne yksinkertaisesti voi jatkua näin ikuisesti, kun mulla on kuitenkin kaikki muut asiat kunnossa. Jossain vaiheessa tänä vuonna on edessä paikkakunnanvaihdos, ja olen varma, että viimeistään siinä vaiheessa tälle mökkihöperöitymiselle tulee stoppi. Tulevaisuus on valoisa, vaikka nyt onkin vähän epätoivoista!

Asiasta toiseen, myös pääsiäinen vaikuttaa näillä näkymin aika valoisalta. Huomenna (tai ylihuomenna) olisi tarkoitus suunnata kohti meikäläisen kotihoodeja viettämään mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua. Paikalle saapuvat myös veli nro 2. ja veli nro 3. perheineen, mikä on aika tosi ihanaa. Odotan innoissani etenkin eilen kaksi vuotta (!) täyttäneen papupataveljentytön näkemistä pitkästä aikaa, ai että. Tarkoituksena olisi myös jossain vaiheessa treffata parin miellyttävän naishenkilön kanssa, voi että odotan sitäkin. Jee jee jee!

(Tajusin juuri, että tämä postaus mukailee aika taitavasti tuota kuvan kaavaa. 1. kappale: hahahah I’m just fine. 2. kappale: no, actually I’m not fine. 3. kappale: …but everything’s gonna be aaalriiiight. 4. kappale: I’M SO HAPPY YAYYY. Vain appelsiinit jäi puuttumaan, heh.)

Suhteet Oma elämä