Hiphei, tänään on taas työhaastattelu! Tällä kertaa kyseessä on paikka, jonka ihan todella älyttömän hurjan kovasti haluaisin, iiiiks. Tästä johtuen olen tällä hetkellä kovin jännittyneessä ja tärisevässä tilassa, joten ajattelin lepuuttaa hermojani tämän Rimakauhua ja rahkapiirakkaa -blogista bongaamani haasteen parissa. Tehtävänä on siis valita yksi artisti ja vastata kysymyksiin käyttämällä ko. kokoonpanon biisien nimiä. Tästä lähtee!

ARTISTI: Pariisin Kevät (ylläri)

Oletko mies vai nainen? Miss Universum

Kuvaile itseäsi: Invisible man

Miltä nyt tuntuu: Peittävää kohinaa

Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi: Saari (silleen tavallaan :D)

Jos voisit mennä minne vaan, mihin menisit: Riviera

Mieleisin kuljetusmuotosi: Samoilla raiteilla

Paras ystäväsi on: Kevät

Lempivärisi: Jalokiviä

Millainen sää on: Häikäisee

Lempivuorokaudenaika: Kesäyö

Jos elämäsi olisi TV-sarja, mikä sen nimi olisi: Toisesta maailmasta

Mitä elämä on sinulle: Pyykkipäivä (:D)

Nykyinen parisuhteesi: Me ei olla teinejä enää

Mikä mättää: Odotus

Odotan tulevalta: Juhlat

En pahastuisi…: Matkalla etelään

Pelkään: Viimeinen päivä

Paras neuvoni: Sytytä valo

Jos muuttaisin nimeni se olisi: Lähde (tai Pentti Holappa. Tai Johnny Depp.)

Päivän miete: Kaikki voi muuttuu

Miten tahtoisin kuolla: Meteoriitti

Mottoni: On aika juosta

—

Jeejee, olipas hassua!

Eksyin tässä dataillessani ihkaomaan FB-profiilikuvakansiooni ja nolostuin vähän. Kansiossa on kolmekymmentäkaksi kuvaa, joista kolme neljäsosaa on itseni kuvaamia, keskenään jokseenkin samankaltaisia selfieitä meitsieitä. Olen monesti miettinyt, että olisi kivaa, jos noiden suunnitelmallisten ja ehkä vähän teennäistenkin otosten seassa olisi enemmän tositilanteissa napattuja räpsyjä. Minä järven rannalla, minä festareilla, minä leikkaamassa kakkua, minä poseeraamassa nähtävyyden edessä, minä kaulailemassa kaveria. Ihan mitä tahansa muuta kuin niitä iänikuisia itselaukaisimella otettuja kuvia, joissa kaikki on tarkkaan harkittua ja joiden taustalla näkyy oman kodin seinät ja puolikas kissa.

Mutta tiedättekös rakkaat ihmiset, sille on syynsä, miksi en julkaise muiden itsestäni ottamia kuvia. Mulla kun on vähän sama ongelma kuin Chandlerilla…

Kuva.

…en nimittäin osaa olla kameran edessä luontevasti, jos kuvaajana on joku muu kuin minä itse. Tismalleen samalla sekunnilla kun joku suuntaa Canoninsa minuun, väännän kasvoilleni kummallisen ja epäedustavan virneen. Kaikista tyypillisin kamerailmeeni on tämä:

”Päässäni ei liiku mitään” -ilme.

Muita usein tavattuja variaatioita ovat:

”OMG” -ilme.

”Kofeiinin yliannostus” -ilme.

”Karkasin hetki sitten hullujenhuoneelta” -ilme. (:DDDDDDDDDDDDD)

Ja siis kun yleensä kuitenkin näytän ihan normaalilta:

—

Tiedän etten ole ainoa. Chandlerit, paljastakaa itsenne!

Jooko? En halua olla nolo yksin. 😀