Liikennetörttöilijöiden lempivuodenaika

Oletteko huomanneet, että ihmisten liikennekäyttäytyminen muuttuu kesäisin aivan holtittomaksi? Vai tuntuuko se vain siltä, kun porukkaa on liikkeellä huomattavasti talvikuukausia enemmän? No, oli miten oli, holtitonta on. Oon aika varma, että jos ajelisin keskustan alueella autolla pyörän sijaan, niin olisin jo onnistunut kolaroimaan tai ajamaan jonkun jalankulkijan yli.

Mutta siis niin. Joka päivä, kolmen kilometrin työmatkalla, tulee vastaan vähintään yksi seuraavista törttöilijätyypeistä:

Ihmiset, jotka…

– ajavat/kävelevät punaisia päin. Tämä on erityisen miellyttävää silloin, kun itse on jalankulkijan roolissa, ja joku sankari päättää painaa kaasua siinä vaiheessa, kun suojatien valo näyttää jo vihreää.

– näpräävät pyöräillessään puhelinta, minkä vuoksi seilaavat täysin sattumanvaraisesti pyörätien puolelta toiselle, jolloin ei oikein tiedä että miltä puolelta uskaltaisi lähteä ohittamaan. Puhelimennäprääjät saattavat todistettavasti olla niin uppoutuneita luuriinsa, että ajavat epähuomiossa vastaantulevan kävelijän päälle, mikäli tämä ei itse tajua hypätä pois tieltä.

– seilaavat muuten vaan täysin sattumanvaraisesti pyörätien puolelta toiselle.

– sinkoilevat pyörillään milloin minkäkin nurkan takaa muuta liikennettä seuraamatta ja väistämissäännöt unohtaen. Esimerkiksi maanantaina meinasin ajaa jonkun naisen päälle, kun tämä syöksähti täysin yllättäen tielleni jonkun kerrostalon pihalta roskakatoksen takaa.

oh-youre-a-cyclist-tell-me-how-traffic-rules-dont-apply-to-you.jpg

– tukkivat pyörätien kävelemällä mahdollisimman leveästi rinnakkain joko kahdestaan, kolmestaan tai jopa neljästään. Tientukkijayksiköt väistävät useimmiten ihan kiltisti, mutta tiukoissa paikoissa (esim. risteykset) harrastavat usein epäloogista ja äkkinäistä sinkoilua, mikä aiheuttaa vaaratilanteita.

– ajavat pyörällä _keskellä_ autotietä, vaikka metrin päässä olisi tarkoitukseen sopivampi väylä.

– ylittävät tien puikkelehtien punaisissa valoissa seisovien autojen välissä, vaikka metrin päässä olisi suojatie.

– ovat pysähtyneet johonkin mahdollisimman epäsopivaan kohtaan tutkimaan karttaa.

– kuvittelevat, että muut osaavat lukea ajatuksia. Vilkkuahan ei tarvitse käyttää, jos ei satu huvittamaan.

1a08346996e149fa81b87ee1428e8be4.jpg

Sitten on tietenkin ne kymmenet ja taas kymmenet tyypit, jotka eivät käytä pyöräilykypärää. Olin itsekin aiemmin yksi heistä, mutta sitten minulle pidettiin puhuttelu ja sanottiin, että ookkos ihan idiootti. En tietenkään ole enkä halua olla, joten ostin heti samana päivänä kypärän ja siitä asti olen sitä tunnollisesti käyttänyt. Ja nykyään myös itsekin pidän puhutteluita ja moraalisaarnoja aiheesta aina sopivan tilaisuuden tullen.

Ainiin, ja maanteillä niitä törttöjä vasta onkin liikenteessä aina sekopäisistä ohittelijoista turisteihin, jotka pysäyttävät matkailuautonsa keskelle mutkaa, laittavat hätävilkut päälle ja kuvaavat auton ikkunasta poroja. Ai että. Kyllä kesä on ihanaa aikaa!

Jaa toki omatkin törttöilijäkokemuksesi kommenttiboksissa, ole hyvä!

Puheenaiheet Höpsöä

Paskan päivän lohipullat

1. Aloita kiittämällä kaikkia maailmankaikkeuden jumalia siitä, että satuit kerrankin ostamaan ainekset jo edellisenä päivänä, koska muuten päivän ruokalistalla olisi todennäköisesti ollut pakastepitsaa.

2. Tajua, että unohdit ostaa kermaviilin kastiketta varten. Käytä ainakin puoli tuntia ”jaksaisinko käväistä lähikaupassa”-pohdintaan. Älä jaksa.

3. Ja sitten kokataan. Heitä kulhoon desi ruokakermaa ja desi korppujauhoja, anna turvota.

4. Ihmettele: oho onpa vähän jankkia, no, ei kai se haittaa.

5. Lisää muut ainekset:

  • rasiallinen jauhettua lohta
  • kananmuna
  • Koskenlaskija-paketin jämät ja lisäksi sitä juoksevampaa versiota
  • 15cm pätkä purjoa hienonnettuna
  • tilliä, muttei todellakaan niin paljoa kuin ohjeessa luki
  • suolaa
  • mustapippuria
  • valkopippuria

6. Ala sekoittaa massaa käsin. Totea seuraavaa: 1) korppujauhot ovat ehtineet jähmettyä koviksi palluroiksi, jotka eivät sulaudu muun mössön sekaan ja 2) jämien käyttäminen oli periaatteessa jalo ja ekologinen ajatus, mutta kiinteää sulatejuustoklönttiä on semivaikea saada sekottumaan muiden ainesten kanssa.

7. Kaiva kaapista esiin sauvasekoitin, kun et muutakaan keksi. Surruuttele. Toivo parasta.

8. Laita paistinpannu kuumenemään ja ala pyöritellä palleroisia kostutetuin käsin. Havaitse, että kalamassa on täynnä korppujauhomöykkyjä. Yritä parhaasi mukaan heitellä niitä roskiin.

9. Paista pullia alhaisella lämmöllä, kunnes ovat nätisti ruskistuneita ja kypsiä. Koe olevasi maailman paskin ruuanlaittaja, koska pullasi eivät ole täydellisen pyöreitä vaan joko neliskanttisia tai littanoita.

10. Lämmitä kaveriksi kolme päivää vanhaa perunamuusia.

11. Jos aiot ottaa annoksestasi kuvan sosiaaliseen mediaan, esimerkiksi nyt vaikkapa ruuanlaittoepisodistasi kertovaan mukahauskaan blogitekstiin, kaiva jääkaapista lisukkeeksi jotain etäisesti terveellisen näköistä, muutoin siirry suoraan kohtaan 14.

12. Ota kuva.

13. Tikahdu nauruun, sillä annoksesi näyttää kaikkea muuta kuin someuskottavalta.

14. Syö.

instagramcapture_7535a003-9b68-483b-b814-4c83fa0325e2.jpg

Hyvää oli. Vaikkakin se kastike olis ollu aika jees.

(Alkuperäinen ohje täältä.)

Koti Ruoka ja juoma