Onnen hetkiä purkista

Tässä eräänä päivänä Facebookissa seikkaillessani päädyin entisen koulukaverini linkkaamana kirjailija Elizabeth Gilderin jakamaan kuvaan Happiness jar -nimisestä harjoituksesta. Harjoituksen idea on simppeli: joka ilta kirjoitetaan kuvaus päivän onnellisimmista hetkestä paperilapulle, joka taitetaan ja laitetaan purkkiin. Siinä kaikki.

Itsehän luonnollisesti innostuin ajatuksesta heti, pyyhkäisin pölyt kylppärin peilikaapin päällä toimettomana hengailleen purnukan päältä ja ryhdyin tuumasta toimeen. Nyt olen onnistuneesti kirjannut ylös jo kahden päivän mieleenpainuvimmat hetket (eilisen tosin vasta tänä aamuna, krhm) ja voin vain kuvitella kuinka mahtavaa nuo on lukea sitten joskus. Niin, milloin? Gilder kertoo seuraavasti:

”Then later (days, months or years later) when I am feeling blue, I sometimes reach into the jar and pull out a memory (one that would otherwise have been long forgotten) and I can remember one of the simplest and best random moments of my life.”

Toisaalta olisi kiva tehdä juuri noin – että käy purkilla hakemassa piristystä aina huonon päivän tullen – mutta toisaalta taas… Itse ehkä haluan tästä koko vuoden mittaisen projektin. Niin, että hyviin muistoihin on lupa paneutua ensimmäisen kerran vasta tammikuun 2015 alussa. Tämä siksi, että minusta tuntui nyt vuodenvaihteessa siltä, että viime vuosi olisi ollut… no, aika kurja. Vaikka tiedostankin, että sen aikana oli ihan mielettömän monta niin pientä kuin suurempaakin onnellista hetkeä, niin siltikin päällimmäiseksi tunteeksi jäi tietynlainen alakuloisuus. Sen vuoksi olisikin aika hienoa seuraavalla kerralla saada konkreettinen muistutus siitä, että yhteen vuoteen mahtuu vastoinkäymisten ja huonojen päivien lisäksi runsaasti hyviä/kivoja/ihania/tajunnanräjäyttäviä/koskettavia/mullistavia tapahtumia. Haluan varmistaa, että vuosi 2014 jää mieleen onnellisena.

wp_20140109_00420140109093222_1.jpg

Sitä paitsi, mulla on vähän sellainen kutina, että tällä projektilla saattaa olla positiivisia vaikutuksia mielialaan jo reippaasti ennen kuin vuosi tulee täyteen… 😉

Onko joku kokeillut Happiness jaria? Miltä vaikuttaa?

Hyvinvointi Mieli

Kullan kallis

Tultiin eilen kotiin reilun kahden viikon ja yli tuhannen kilometrin reissulta. Vaikka kunnon talvi vaihtuikin loppumatkasta johonkin ihan muuhun ja jo eteisessä oli vastassa kummallinen vierauden haju, niin en voi edes sanoin kuvailla kuinka ihanalta tuntui olla kotona. Huokaista helpotuksesta, kun matkalaukkuelämä on taas ohitse. Heittää likaiset vaatteet pyykkin ja laittaa muut matkassa olleet tavarat omille paikoilleen. Olla ihan vaan hiljaa vähän aikaa. Nukkua omassa sängyssä. Oi että kun aamulla aamupäivällä oli ihana herätä ilman niskajumia, josta tuli reissun aikana enemmän jokapäiväinen sääntö kuin poikkeus. Kehnot tyynyt, patjat ja vuodesohvat eivät tunnu pidemmällä tähtäimellä kovinkaan hyvältä…

Älkää käsittäkö väärin, lomakin oli oikein mukava ja oli ihanaa nähdä rakkaita pitkästä aikaa. Viettää joulua ja ottaa uusi vuosi vastaan parhaassa mahdollisessa seurassa, pelata ristiseiskaa, lautapelejä ja SingStaria, nauraa, jutella, syödä hyvin (paljon), touhuilla parin ihanan taaperon kanssa, käydä hiihtämässä ja elokuvissa, saunoa ja mitä kaikkea vielä. Hymyilyttää kun vain ajattelenkin. 🙂 Mutta onhan se raskastakin, olla jonkun muun nurkissa pyörimässä pari päivää ja sitten taas vaihtaa paikkaa. Niin, että kyllä nyt oli jo aikakin palata takaisin omiin kuvioihin.

Hassua, tuntui että minulla olisi ollut blogiin vaikka mitä kirjoitettavaa, mutta jotenkin ei nyt synny yhtään tämän enempää tekstiä. Taidan mennä nollailemaan Criminal Mindsin pariin, ja yritän paremmalla onnella huomenissa. Kenties saisin lopultakin aikaiseksi sen murrepostauksen, jonka tekemisestä olen tässä jo aika monta päivää haaveillut. Jälkijunassa oleminen on parasta!

Suhteet Oma elämä