(Varoitukset ja pahoittelut näin etukäteen tekstin holtittomasta puhekielisyydestä. Katsoin illalla erään nimeltämainitsemattoman kotikaupunkiini sijoittuvan tv-ohjelman, ja murre jäi aika voimakkaasti päälle ajatuksiin. Vaikka suurin osa puhuuki siinä ohjelmassa ihan väärin! Pyh!)

Minoon leipoessa yleensä aika tosi pikkutarkka – seuraan reseptiä vähän turhanki suurella hartauella, varsinki jossen oo kokeillu sitä aiemmin. Sitten on taas semmosia juttuja, joita leipoessa soo niin justiinsa ja mennään ihan puhtaasti tunteella. Sämpylät on yks hyvä esimerkki! Ne tulee tehtyä joka kerta vähän eri tavalla, kaappien sisällöstä ja mielihaluista riippuen. Eilen tein tälleen:

1. Kaavin kuluhoon lounaalta ylijääneet kaurapuurot. Kuorin ja raastoin kaks porkkanaa, ja heitin ne puuron sekaan. Kaajoin kulhoon kans puolisen litraa vettä, ja tungin koko komeuen mikroon lämpenemään käenlämpöseksi.

2. Sekotin keskenään kuivahiivan ja vehnäjauhoja. Kaapista sattu löytymään siemensekotusta, niin kaajoin sitäki mukaan. Otin kuluhon mikrosta ja aloin sotkia puuro-porkkana-vesi -mössöä ja jauho-siemen-hiiva -seosta toisiinsa.

3. Sitten ku taikina ei enää kauhalla sekottunu, niin aloin vaivata sitä käsin. Lisäsin jauhoja niinku hyvältä tuntu ja vaivasin niin pitkään, että ranteeseen alako sattua. Sitten kuhan taikina oli sopivaa, eli mahollisimman pehemiää mutta kuitenki heleposti käsiteltävää, niin lorotin sekaan vielä vähän ölijyä ja vaivasin senki taikinaan.

4. Laitoin taikinan kohoamaan joksiki aikaa liinan alle lämpimään paikkaan. Toisin sanoen tiskialtaaseen, jonka pohojalla oli vähän lämmintä vettä.

5. Ku taikina oli kohonnu sopivan näköseksi, niin kippasin sen jauhotetulle pöyälle. Aloin leikellä ja muotoilla siitä sinnepäin samankokosia ja suunnilleen sämpylöitten näkösiä möykkyjä, jokka asettelin pellille. Sitte eiku liina päälle ja kohoamaan siksi aikaa ku uuni lämpenee. Minusta sämpylöitten leipomisessa on kaikista tärkeintä se, että taikinan annetaan kohota kahesti! Se, ja riittävän pehemiä taikina.

6. Sitte ku uuni sano naks, niin pelti iskettiin sisään ja sitten vaan oottamaan. Valamiitahan sämpylät on sitten, ku ovat sopivasti ruskettuneet pinnalta.

7. NAM!

Osa sämpylöistä meni pakkaseen, ja tässon kaikki mitä oli tänä aamuna jälijellä. Ens kerralla vois vaikka ottaa kuvia sillon ku on tilanne päällä.