Sattuivatpas todella hienoon ajankohtaan nuo aiemmat puheeni erilaisesta olosta ja uusista energioista; eilen oli nimittäin surkein olo pitkään aikaan. Tiedättekös, sellainen rehellisen huono päivä. Kun aamulla herää huonotuulisena ja pahimmassa tapauksessa myös päänsärkyisenä ja vaan tietää, että koko loppupäivä tulee menemään samaa rataa. Silloin pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat suurilta ja tulee kiukuteltua jutuista, joille normaalisti vain nauraisi. Itsehän mm. paiskoin Novita-lehteä pitkin olohuonetta epäselvän virkkausohjeen takia, suutuin jättimäisestä tiskivuoresta ja loppujen lopuksi itkin kurjaa oloani ja syytin itseäni ja angstaustani siitä, ettei J syönyt iltapalaa vaikka olikin nälkäinen (öh?). Tosi kivaa.

Nojoo, tänään on taas paljon parempi fiilis; sääkin on aurinkoinen eilisen masentavan harmauden sijaan! Voisin nyt siirtyä tuon em. Mt. Tiskikasan kimppuun, josko sen saisi tällä kertaa valloitettua loppuun asti.

Viime kerrasta on näköjään… vähän vierähtänyt. An-teek-si, olen maailman huonoin ihminen bloggaaja. Mutta kun ei oo (muutamaa satunnaista käväisyä lukuunottamatta) kiinnostanut istua koneella yhtään. Sen sijaan olen viime viikkojen aikana reissannut, ollut innoissani syksyn tuoksusta, koonnut palapelin, virkannut pöytäliinaa, opetellut pelaamaan shakkia ja ollut PMMP-pilvessä. Eilenkin heräsin (minun mittapuullani) superaikaisin, ja puoleen päivään mennessä olin jo ehtinyt siivota melkein koko kämpän, kirjoittaa työhakemusta ja siinä sivussa bailata em. bändin menobiisien tahdissa. Aika kivaa verrattuna siihen, millainen lamaannusahdistushorroskesä minulla on ollut. Hassuinta on se, etten ole tajunnut eläväni vähän puoliteholla, mutta nyt taaksepäin katsoessa tuntuu melkein pelottavalta ajatella miten epä-oma-itseni olenkaan ollut. Mutta nyt on ihan erilainen olo taas! Ehkä se on tämä syksy, ehkä joku ihan muu. En tiedä.

Noh, en nyt tähän hätään keksi muuta. Siivous ja työhakemuksen viimeistely jatkukoon!