Swing it shake it move it make it

Katsottiin eilen illalla ennen nukkumaanmenoa Spice Girlsistä kertovaa dokumenttia. Olin tapojeni mukaisesti ihan liekeissä maustetyttöjen ihanista brittiaksenteista ja lauleskelin innoissani biisien mukana. Luultavasti tästä johtuen viimeöisissä unissani käytiin mielenkiintoisia englanninkielisiä dialogeja:

”Which one of you took food from my fridge?”

”It was me.”

”Oh, ok. Who was with you?”

”What did you say?”

”Who was with you?”

”No one, I was alone.”

”Well. I don’t want to be rude or anything, but I don’t like it when people eat my food or use my stuff without permission. So, next time you must ask first! And also remember to put everything back into the fridge – otherwise it will warm up!”

Että silleen… :D

Mutta joo, Spaissareihin palatakseni, eilinen ohjelma muistutti minua siitä, kuinka palavasti heitä rakastinkaan joskus ala-asteikäisenä naperona. Kuinka osasin kaikki biisit ulkoa, vaikka en edes ymmärtänyt mitä lauloin (onneksi…). Kuinka leikkasin talteen jokaikisen spaissariaiheisen kuvan, jonka lehdistä löysin ja kuinka katsoin VHS:lle nauhotettuja keikkoja ja musiikkivideoita uudelleen ja uudelleen. Voi niitä aikoja.

Mitään en myönnä, mutta saatan ehkä edelleenkin tykätä heidän musiikistaan. Jota en ole kuunnellut aikoihin. Minkä voisin korjata tänään. Mitä muutakaan voisi tehdä yksin kotona?! Siispä: Spice Girls soimaan, volat kaakkoon ja bileet pystyyn!

//www.youtube.com/embed/-YriinrRGug

Suosittelen.