…tai sitten ei

Sattuivatpas todella hienoon ajankohtaan nuo aiemmat puheeni erilaisesta olosta ja uusista energioista; eilen oli nimittäin surkein olo pitkään aikaan. Tiedättekös, sellainen rehellisen huono päivä. Kun aamulla herää huonotuulisena ja pahimmassa tapauksessa myös päänsärkyisenä ja vaan tietää, että koko loppupäivä tulee menemään samaa rataa. Silloin pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat suurilta ja tulee kiukuteltua jutuista, joille normaalisti vain nauraisi. Itsehän mm. paiskoin Novita-lehteä pitkin olohuonetta epäselvän virkkausohjeen takia, suutuin jättimäisestä tiskivuoresta ja loppujen lopuksi itkin kurjaa oloani ja syytin itseäni ja angstaustani siitä, ettei J syönyt iltapalaa vaikka olikin nälkäinen (öh?). Tosi kivaa.

Nojoo, tänään on taas paljon parempi fiilis; sääkin on aurinkoinen eilisen masentavan harmauden sijaan! Voisin nyt siirtyä tuon em. Mt. Tiskikasan kimppuun, josko sen saisi tällä kertaa valloitettua loppuun asti.