”Täti! Eekoa! Täti tähän!”

HUPSISTA, tulipahan taas pidettyä spontaani blogitauko. Minä kyllä ihan aikuisten oikeasti yritin päivittää jo viime torstaina, mutta… hups.

Noh, vietin tosiaan viime viikolla oikein mukavat pari päivää veljentytön kanssa. Leikittiin legoilla, luettiin kirjoja ja käytiin ulkona keinumassa ja ihmettelemässä ohiajavia autoja. Neiti kutsui minua sinnikkäästi koko ajan tädiksi, vaikka kuinka yritettiin korjata, että ei täti ku Sari. J:tä ja meidän kissaa hän kyllä kutsui ihan oikeilla nimillä, kun näytin niistä kuvia puhelimestani, reilua… Keskiviikkona käytiin vielä tytön ja äitinsä kanssa kiertelemässä kirppareilla (mitään en ostanut), minkä jälkeen hyppäsin junaan ja seikkailin takaisin kotiin. Ja tulin illalla kipeäksi. Jee.

Viikonlopuksi oli ollut suunnitteilla reissu toisen veljeni luokse – kummitytölläni oli lauantaina synttärit, ja minun oli tarkoitus auttaa kakkujen koristelussa – mutta eihän siitä perjantaina lähtemisestä mitään tullut, kun olin vielä torstai-iltana kuumeessa. Plaah. Onneksi ajatuksen voima on yllättävän suuri ja minähän olen huomenna terve –mantran hokeminen auttoi. Lauantaiaamuna olo oli sen verran hyvä, että päästiin kuin päästiinkin tekemään päiväreissu rakkaan seitsemänvuotiaani kemuihin. Siis oikeasti, seitsemän! Tässä vaiheessa lienee oleellista ihmetellä ääneen, että vastahan se syntyi jne…

Olisi nähtävästi pitänyt harkita itsesuggestiosanavalintojani vähän tarkemmin, sillä flunssa tuli maanantaina kahta kauheampana takaisin. Olen viime päivinä ollut kykenevä lähinnä istumaan sohvalla, virkkaamaan isoäidinneliöitä ja katsomaan siinä sivussa Liv-kanavan hömppäohjelmia. Tyyliä vai ei, Häähullut, Häät sulhasen tapaan ja Kakkutehdas, kaikki käy. Ja ihan niin kuin edellä kuvatun kaltainen toiminta ei olisi jo yksinään huolestuttava merkki mökkihöperöitymisestä, niin lisäksi näin toissayönä unta pyykkäämisestä. Että tuota. Jos vaikka lähtisi tänään käymään kävelyllä.

Ei mulla muuta tähän hätään!