Tervetuloa 2015

Kas, niin vain meni taas kuukausi kirjoittamatta mitään. Motivaatio, mitä se on?

Nyt olisi luultavasti suotavaa kiteyttää vuosi 2014 muutamaan lauseeseen, niin kuin varmaan jokaikinen muu kanssabloggaaja on tehnyt (jo neljä päivää sitten). No, sanotaan vaikka näin: elämässäni ei ole ikinä aiemmin ollut yhtä paikallaanjunnaavaa vuotta kuin 2014. Merkittävien saavutusten laskemiseen ei tarvita edes yhden käden sormia; nimittäin a. aloitin vapaaehtoistyön ja b. pysyin järjissäni. Siinäpä ne, hehheh.

Nooo, ei vuosi nyt suoranaisesti huonokaan ollut. Lievän mökkihöperöitymisen, itsesyytöksissä piehtaroinnin, itkukohtausten, masistelun, rahastressin, epäonnisen työnhaun ja yksinäisyyden sekaan mahtui paljon hyvääkin. Lyhyitä mutta sitäkin antoisampia hetkiä ystävien ja perheen kanssa, lukiokaverin polttarit ja häät, reissuja kotikonnuille, muutto Rovaniemelle (parasta mitä hetkeen on tapahtunut!), paljon musisointia ja ensimmäinen paria biisiä pitempi keikka (jonka myötä ehkä jopa tapahtui laulutaidon kehittymistä), yhdeksäntoista luettua kirjaa (!!!!!!!!!!), ihanin joulu ja vaikka mitä muuta. Opin myös jossain vaiheessa kesällä olemaan itselleni armollisempi, enkä enää loppuvuodesta sättinyt itseäni jatkuvasti työttömyydestä ja yleisestä luuseriudesta. Elämä on tuntunut tuon ihanan päivän jälkeen paljon kevyemmältä ja valoisammalta. Niin kuin aina ennenkin, parasta vuodessani olivat ihmiset. Päivä päivältä toimivammalta ja vahvemmalta tuntuva parisuhde, muutama kultaakin kalliimpi ystävä puhelinsoiton tai whatsappin päässä ja kannustavat perheenjäsenet ovat pitäneet minut aika hyvin pinnalla, kiitos siitä.

Tältä vuodelta toivoisin jotain uutta. Järkevän suunnan elämälle, töitä, ehkä uusia ystäviä ja jonkun kivan harrastuksen. Intoa kirjoittaa, soittaa, liikkua, lukea kirjoja, piirtää. Onnellisuutta. Ei mitään sen kummempaa.