The one who vows you’ll never be alone

”En vieläkään jaksa uskoa, että tämä on totta, että tämä oikeasti tapahtuu. En ois ikinä arvannu, että tästä meidän typerästä vitsistä seurais jotain tämmöstä!” (5.10.2012)

Edelleenkin, hetkittäin, on ihan samanlainen epäuskoinen olo. Ettäkö ihan oikeasti tuo toinen on tuossa, eikä ole menossa minnekään. Ja että minäkö tykkään siitä ja se tykkää minusta takaisin, en usko! Oletteko nyt ihan varmoja, ettei tämä ole vain sitä samaa vitsiä, joka sai alkunsa jo elokuussa 2010? Onko tämä oikeasti totta?

Pikkuhiljaa on kai pakko uskoa, etten taidakaan hourailla. Yksi yhteinen vuosi takana, toivottavasti moninkertainen määrä samanlaisia edessä. Voi elämä, minä olen niin mielettömän onnellinen.

//www.youtube.com/embed/r0DzYZTRuVk

—

Siinä olikin sitten siirappia koko vuoden edestä. Hah. 😉

PS. Tänään pohjoiseen! Huomenna ois yhden aika tosi ihanan pikkutyypin synttärit, en malta odottaa. <3