Tyngäksi jäänyt epämääräinen ajatusoksennus

Haluttaa hirveästi (ja myös tuntuu hieman siltä että pitäisi) kirjoittaa jotain, mutta en oikein tiedä mitä se jotain on. Mielessä on kyllä pyörinyt pienimuotoinen avautuminen koskien erästä kirjaa, joka on ensimmäisten sivujensa aikana onnistunut ärsyttämään minua suunnattomasti ja jonka suosiota en ymmärrä yhtään. Mutta siitä en kyllä jaksa juuri nyt jauhaa.

Sen sijaan voisin ihmetellä vaikka sitä, että ulkona tuoksuu ihan ensimmäiselle koulupäivälle. Nyt jo, elokuun ensimmäisenä! Tämä syksy on tosin ensimmäinen kuuteentoista (!) vuoteen, kun en itse ole siirtymässä kesälaitumilta koulun penkille, vaan yritän epätoivoisesti löytää tietäni työelämään. Se vain tuntuu päivä päivältä haastavammalta, kun en ole vuoteen tehnyt oikeastaan mitään itsenäisiä opintoja lukuunottamatta. Puhumattakaan sitten suurimmasta työnhakuani haittaavasta möröstä – epävarmuudesta. En varmaan ole ahdistukseni kanssa ainut, sillä vastavalmistuneena on kai ihan luonnollista potea jonkinlaista pelkoa siitä, riittääkö oma ammattitaito mihinkään tosielämässä. (Sitä en tiedä onko tässä vaiheessa normaalia miettiä että ollaankohan tässä edes oikealla alalla.) Mutta kai tämä tästä, kunhan vain uskaltaa uskaltaa, kuten Pasilassakin aikanaan todettiin. Heh.

Tässä tekstissä ei ole mitään logiikkaa. Johtunee todella huonosti nukutuista yöunista ja siitä että heräsin kuudelta ihan vaan koska. Lopetan kirjoittamisen siis än yy tee nyt.