Jokunen aika taas vierähtänyt edellisestä kirjoittelusta, mutta olenkin miettinyt mitä tänne pitäisi seuraavaksi postailla. Ensimmäinen kuukausi uudessa ympäristössä on mennyt taas tuttuun tapaan totutellessa ja tutustuessa paikkoihin. Kesäkuun alussa tapasin täällä suomalaisen Marlenen, joka oli matkannut Thaikkuihin kuukaudeksi downshiftaamaan (sori Marlene :’D). Tavattiin siis sattumalta 7/11 kioskissa kun olin menossa töistä kotiin ja myöhemmin käytiin yhdessä syömässä saatuamme vahvistukseksi suomalaisen yksin matkaavan Petrin. Sen jälkeen Marskin kanssa vietettiinkin enemmän ja vähemmän aikaa yhdessä aina kun mulla oli vapaapäivä (tähän mennessä kaksi kokonaista yksilöä) tai työpäivän jälkeen Khanomin kylillä kurvaillen. Täällähän ei siis tosiaan ihan hirveesti riitä katuja kurvailuun ”keskustan” tuntumassa ja kyllä, ihan joka päivä kuulen töissä joltain, jonkun nähneen minut jossain, jonkun kanssa tai johonkin matkalla.
Kuukausi tuntuu erinäisistä syistä kuluneen hitaasti kuin etana ja toisaalta nopeasti, kun mietin että vastahan tänne löysin. Täytyy myöntää, että syksyn tuloa ja kotiinpaluuta on jollain tasolla alkanut aika paljon odottelemaan vaikka lämpöa ja aurinkoa tuleekin ikävä. Mutta ehkä tilanteesta voidaan käyttää työnimeä ulkomaanähky, sillä haluaisin välttää sanaa koti-ikävä. Äiti kävi hakemassa avaimet mun uuteen asuntoon Jyväskylän upper east sidella eli yläkaupungilla eli Koasin soluyksiöön ja lähetti siitä kuvia. Rupesin heti miettimään millä kaikella ylimääräisellä ja tarpeettomalla uuden kotini ensi syksynä täyttäisinkään. Sitten vasta muistin kuinka paljon mulla on omia tavaroita Suomessa! Se on aika hämmentävää kun on elänyt yli puoli vuotta pelkällä rinkan sisällöllä (väli.huom. mitä nyt yksi lentolaukullinen mun kamaa lähti Suomeen jo Merin mukana Balilta ehheh).
Harjoittelussa hommat sujuu. Tietysti sujuminen riippuu myös siitä kuinka paljon hotellissa on asiakkaita. Silloin kun on hiljaisempaa on hiljaista myös customer service -työharjoittelija hommissa. Parina aamuna olen saapunut apuun aamiaistarjoiluun kun talo on täynnä. Se on varsin mukaisaa puuhaa ja aika vilahtaa silmissä.
Olen tällä hetkellä ainokainen ulkomainen työntekijä omistajaportaan lisäksi ja ainakin on tullut todettua etten ole sujuva kielen oppija kuuntelemalla. Kuulen vähintään 8h päivästä jatkuvaa thaihöpötystä ja mitään en osaa vieläkään sanoa välttämättömiä kiitos, kyllä, ei, ja päiväätä lukuunottamatta. Thaiperäinen henkilö on usein erittäin ystävällinen ja kiusallisuuteen asti avulias ystävällisyyteen tottumattomalle pohjoismaalaiselle. Eräänkin päivän jälkeen työkaverini ajoi kotipihaan ja nappasi minut autonsa kyytiin vain lähteäkseen näyttämään reitin ½h matkan päässä sijaitsevaan satamaan, koska ei halunnut minun eksyvän, sitten kun sinne yksin ajelen myöhemmin tällä viikolla. Vaikka tänne muutinkin Balilta 10 hengen villasta, yksinasumista on työpäivien jälkeen oppinut arvostamaan, kun on koko päivän supersosialisoitunut. On kuitenkin hauskaa, että monilla thai-ihmisillä ei ole minkään näköisiä ennakkoluuloja monia vieraita ihmisiä kohtaan. On ihan ok ja luonnollista ottaa joku suomesta tullut harjoittelija mukaan kaverin isoäidin hautajaisiin. Kaikkeen kyllä otetaan tosi helposti mukaan paitsi keskusteluun. Hyvin monesti olen huomannut istuvani tilanteessa jossa mm. mainitaan nimeni kolmesti tai osoitellaan sormella ja et itse ole lainkaan perillä keskustelun aiheesta. Tätä saakin monesti tiedustella pariin kertaan jos ylipäätään haluaa tietää, mutta ei se tarkoita, että kukaan silti kertoisi. Kaikkeen kuitenkin tottuu kuten myös siihen että saat varsin suoria arvioita jokaisen ihmisen ulkoisista ominaisuuksia ihokarvoista vaatteisiin ja pään kokoon. Usein nämä kommentit kerrotaan kuitenkin mieluiten päin naamaa (joka joidenkin arvioiden mukaan on kuulemma itselläni tosi pieni).
Tällä viikolla olen lähdössä ensimmäistä kertaa vähän muuallekin tutkimusmatkailemaan. Kolmas vapaani ja ensimmäinen kaksipäiväinen sellainen sattui mielenkiintoiseen aikaan, sillä läheisillä saarilla mm. Koh Pha-Ngalla järjestetään full moon partyt ja sinne ajattelin suunnata skootterini keulan maanantaina töiden jälkeen kunhan nyt ensin löydän siihen oikeaan saarelle vievään lauttaan. Saaret ovat täälläpäin vähän vilkkaampaa seutua kuin tämä Khanom, jopa low-seasonin aikaan ja siellä asustaa ja työskentelee myös paljon ulkomaalaisia laillisesti ja vähemmän laillisesti.
Tällä kertaa kaikki kuvitus puhelimella otetuista kuvista, koska kameraa ei tule niin paljon kanniskeltua mukana.
Rankkoja hommia.
Tulin kerran töihin, kun olin aamulla vääntänyt omat hiukseni nopeelle kalanruotoletille ja saman päivän aikana niitä täytyi sitten tehdä ainakin neljä lisää sekä asiakkaille, että työntekijöille;
Toisinaan pääsen mukaan hotellin asiakkaiden kanssa retkille. Mennään katsomaan vähän pinkkejä delfiinejä, munkille omistettua saarta, ekoparkkia ja kaivoksia.
Ykkös tour guide ja minä.
En tiedä missä mielenhäiriössä olen joskus ennen kuvitellut, että tämä kalajalkakylpyläjuttu olisi ”hauskaa”.
Siitä vähän lintuinfluenssaa.
Kuuluu myös työnkuvaan.
Tältä näyttää sadepäivä.
Eräs ilta lähdin kerran työkaverini mukaan thaibileisiin, jossa juhlittiin munkiksi lähtevää parikymppistä poikaa. Bileet olivat jossakin keskellä metsää ja ei mitään, mutta niin sieltä pimeydestä vaan yhtäkkiä alkoi kantaa basson jytke ja diskovalot. Thaimaalaiseen tapaan kuuluu myös syödä koko ajan, joten paikalla oli koko ajan paljon ruokaa. Myös viski kuuluu bileisiin ja se sekoitetaan useimmiten veden kanssa. Parhaimmassa tapauksessa hiilihapotetun veden. Näitä bileitä olisikin sitten ihan joka viikonlopulle ja ihmiset ei välttämättä edes tunne juhlittavaa henkilöä. He lahjoittavat kuitenkin aina rahaa ja sillä sitten varmaan aina nämäkin pippalot pistetään pystyyn. Hautajaisissa jonkun perheen jäsenen kuollessa tämä ruoka ja juhlarumba jatkuu monta päivää ja omaiset joutuvat ottamaan vapaata töistä, jotta voivat olla päivät kotona kokkaamassa ja illalla vastaanottaa vieraita.
Muovituoleja silmän kantamattomiin.
Juhannuksia ei hirveästi tullut vietettyä, mutta käytiin kuitenkin testaamassa BBQ illallinen perjantaina Marlenen kanssa. Kaikista facebookin ja whatsappin ryhmäkeskusteluista tuli kuitenkin suunnattomasti iloa niiden laulaessa öisin ja päivisin puhelimessa juhannuksen juhlapäivien ajan, kunnes sunnuntaina koitti täydellinen radiohiljaisuus. Käytiin Marlenenkin kanssa ihmettelemässä paikallisia iltatoreja. En ihan täysin ymmärrä mitä nää tällä kaikella muoviroinalla täälä tekee kun sitä on ihan kaikennäköstä ja myydään ihan joka paikassa. Mutta toreilta saa myös mm. tuoretta kultakalaa.
Juhannusillallinen
Vaikka aurinkoakin on riittänyt niin pari päivää on sadellut aika huolella. Eilen sade alkoi juuri kun suljin kotioven selkäni takana. Tänään onni ei ihan riittänyt kotiovelle, kun rankkasade alkoi 10m sen jälkeen kun olin polkaissut skootterin liikkeelle työpaikan pihasta. Vähän tuli ikävä balilaista sadeviittaani, joka valitettavasti piti jättää sieltä lähtiessä jälkeen muiden ”tärkeämpien” tavaroiden tieltä.
Tässä minä sunnuntaina töiden jälkeen. Tunnelma ei ehkä ollut aidosti iloinen.
