Monday is always monday
Heräät kouluun 6:50 ja koko matkan kouluun pelkäät, että kohta rankkasade iskee niskaan. Eipähän tarvii kouluun päästyä seuraavaan kuuteen tuntiin moisia miettiä, kun Indonesian kielikurssi, hypäri ja Aasian turismi -kurssi varmistaa, että pysyt ”aktiivisena” klo 14:10 saakka. Ilmastoinnin -16 asteen tuulahdus piti opiskelijan ”virkeänä” (lue: jäässä), joten joidenkin kurssien kohdalla ainoa järkevä ajanviete nukkuminen, ei tällä kertaa onnistunut.
Kun kotiinlähdön hetki muutaman pitkähköltä tuntuneen tunnin jälkeen koitti, oli paikalle saapunut myös sadekuuro, joten koin aiheelliseksi pukea päälleni viimeisintä Balilaista muotia olevan sadeviitan. Muoti ei täällä varsinaisesti paikallisille merkitse muuta, kuin tuhansia sukkia sandaaleissa ja varvastossuissa. Näitä versioita on nyt nähty muutaman tusinaa niin, että hieman verkkokalvoja särkee. Sadeviittamuodissa väreinä saarta kuitenkin hallitsevat sekä harmaa, että harmaa. Itselläni oli viime viikolla vielä tähän mennessä näkemistäni viitoista kylän ainoa pinkki kokonaisuus. Tämä oli siis ennen kohtalokasta päivää, jolloin lainasin viittaani 5min ajaksi pojalle, ja se meni rikki. Karma is a bitch. Sain uuden sadeviitan, se oli sininen eikä auttanut itku markkinoilla. Ainakin se mätsää nyt pyörään. Jos kuitenkin puet sadeviitan päällesi pienen sadekuuron ajaksi ja sadekuuro lakkaa, joudun aina itse ihan katsomaan, puinko sittenkin juuri vahingossa ylleni saunateltan. Näin tänäkin maanantaina.
Kun sitten maanantaina pääset koulusta kotiin ja heität repun nurkkaan, voit vihdoin kuulla mielessäsi sanan ”Victory!” Tämän jälkeen muistatkin ehkä luvanneesi lähteä pakertamaan ryhmätyön parissa, johon ottavat osaa mm. ruotsalainen, itävaltalainen ja saksalaiset vahvistukset. Jos kuitenkin huomaat parin, kolmen tunnin jälkeen edelleen istuvasi siinä samassa saakelin Starbucksissa vääntämässä sitä samaa saakelin esseetä, josta jokaisen viiden ryhmän jäsenen tuli kirjoittaa huimat 200 sanaa, voit hiljaa mielessäsi miettiä mikä meni vikaan. Jatko kysymys; istummeko täällä mahdollisesti vielä huomennakin. Ja kuinka ollakaan olet kotona 22:04. No eipä mulla muuta ois tänää ollukkaan!
Heti ryhmätyöskentelytuokion alussa saksalaisten keskuudesta alkoi nousta hieman savua ja pahalta haiskahtavaa energiaa. Eivät olleet tottuneet pohjoismaiseen työnjälkeen, jossa yritetään perinteisesti ja tehokkaasti saada mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman vähällä panoksella. Onneksi Itävaltalainen tulkkimme käänsi tästä aiheesta käydyn saksankielisen palautekeskustelun minulle ja ruotsalaiselle ystävälleni. ”Tämä on paskaa” oli keskustelun tärkein anti. Pohjoismaiset työskentelytapamme eivät liiemmin soveltuneet yhteen saksalaisen uutteruuden kanssa, sillä henkilökohtaisesti en usko puutteellisen englanninkielen taidon omaavan indonesialaisen ekonomian opettajan takertuvat kielioppivirheisiimme. Luonnollisesti Saksa oli tänään toista mieltä.
Kyllä se maanantai vaan on maanantai paratiisissakin. Sää on ollu kun Suomen kesässä! Sateinen ja harmaa.
Ehkä ens kerralla palataan vähän positiivisemmilla hommilla! Kertoilen sitte Gilin selviytymisreissusta ja sen semmottia.