Hong Kong
Hong Kong
Aivan hullu paikka tämä. Ei kyllä harmita yhtään, että Honkkari päätyi välipysähdyspaikaksi, koska en oo koskaan nähny mitään vastaavaa. Vähän samanlainen fiilis ehkä kun niillä siinä Jurassic Parkissa. Paitsi että täällä ei oo dinoja vaan taloja. Mutta ei sillä ettenkö enää yllättyis vaikka joku pronttosaurus kadulla käveliskin vastaan.
Lento Frankfurtista Hong Kongiin meni kuin siivillä (vitsi oli oma keksimä). Katsoin 2,5 leffaa ja söin nuudelia ja omenamehua aamupalaksi. Hong Kongiin päästyä huolenaiheeksi osoittautui kentältä ulos löytäminen. 24h valvominen ei tähän mennessä ole omalle kohdalle koskaan osoittautunut hyväksi ideaksi ja olo olikin hieman dagen efterinen. Puolessa välissä lentokentältä busseille vievää reittiä olisi tehnyt mieli heittää jo rinkka hevon kuuseen, mutta lähistöllä oli vain palmuja. Pääsin lopulta bussilaiturin päähän, josta A21 bussin piti lähteä Kowloonin saarelle. Taakseni oli muodostunut jo todella pitkä jono samaan bussiin lähtijöistä, kun bussi saapui pysäkille. Koska tietenkään bussista ei myydä matkalippuja bussiin, palaa takaisin lähtöruutuun, menetät yhden vuoron. Kun sitten viimein istuin A21 kyydissä, tunsin itseni hetken voittamattomaksi, sillä enhän osaa hyödyntää julkista liikennettä edes Jyväskylässä, vaikka yrityksen puutteesta ei pitäisi olla kyse. Puolessa välin matkaa kuitenkin huomasin, etten tiedä missä pitäisi jäädä pois. Yksi neuvojatäti oli sanonut Kimberly road, mutta sen nimistä pysäkkiä ei ollut edes olemassa. Aivan kuten yleensä tällaisissa tilanteissa puhelimessa oli 2% akkua ja viimeinen wifi yhteys saavutettu Frankfurtissa, jossa ei tullut mieleen ladata Kowloonin karttoja. Bussissa oli kuitenkin itseäni selvästi kokeneempi linikkamatkustaja, koska kun #ihanturistina kysyin googlemapsista kotona tulostetun paperikarttani kanssa, missä päämääräni mahtaa sijaita, hän osasi ihan laskea montako pysäkkiä sinne on matkaa. Luonnollisesti jäin kuitenkin väärällä pysäkillä ja kävelymatka hotellille hieman kasvoi. N. 30kg kantamuksia klo 8 aamulla (2 yöllä Suomen aikaa) ja hotellilleni vievä tie, joka oli ainoa pystysuora ylämäki koko naapurustossa, vetivät hieman hapoille, mutta selvisin kohteeseen. Huoneitten luovutus oli hotellin respan mukaan klo 14, joten minulle jäi noin 6h aikaa leppoisaan kiertelyyn ympäri naapurustoa vesisateen ropistessa raikastamaan fiilistä. Piti kyllä oikeasti yrittää skarpata ja sinnitellä hereillä iltaan saakka, mutta päätin kuitenkin iltapäivällä nukkua 6h päikkärit. Ei ihan kerrasta onnistunut nyt tämä jetlagin lyöminen.
Koska täällä koko kolmen päivän missio oli olla täysipäiväinen turisti, menin keskiviikkona turistikierrokselle turistibussin ja oppaan kanssa. Ryhmässä oli 6 henkeä + minä mm. 80v. brittipariskunta joista rouvashenkilö oli neiti Marplen täydellinen kaksoisolento. He olivat hyvin innokkaita ja kokeneita turisteja ja kertoivat torstaina jatkavansa matkaansa Dubaihin. How lovely. Oppaallamme oli hirveästi asiaa ja paljon numeroita kerrottavana, mutta jälkeenpäin ajatellen muistan ainakin missä asui Hong Kongin rikkain mies ja että noin 5% käytetystä vedestä käväisee täällä puhdistamon kautta. Ajelimme aivan mielettömiin korkeuksiin Victoria Peakille, josta oli näköalat Hong Kongin saaren pohjois ja eteläpuolelle. Teimme pienellä lautalla lenkin sataman kalastajakylässä, jossa 70 vuotiaat kalastajat asuvat veneissään. Muistuttivat hyvin paljon saunalauttoja ilman saunaa. Sitten käytiin korutehtaassa (niitä täällä piisaa), jossa paikan omalla oppaalla oli niin kiireinen tahti saada asiansa sanottua, että ei ihan kauheasti sen aksentin taakaa jäänyt ymmärrettävää. Ilmeisesti ymmärtäminen oli hankalaa myös natiiville englanninkielen hallitsijalle, koska rouva Marplekin kysyi minulta jälkeenpäin mistähän tässä mahtoi olla kyse. Viimeinen kohde oli Stanley marketplace, joka on ilmeisesti kuuluisa markkinapaikka Hong Kongissa. Ostin selfietikun ja rouva Marple osti silkkipussukoita.
Tänään elikkäs torstaina lähdin omatoimimatkailemaan Ocean parkiin, koska tänne asti tultuani halusin tavata herrat pandakarhut. Olimme keskiviikkona ajaneet puiston ohi ja itselläni ei varsinaisesti ollut perusteellista käsitystä siitä mitä se piti sisällään. Matka sinne osoittautui kuitenkin vaarallisemmaksi, mitä olin odottanut, sillä metrokulttuuri on täällä hieman tiiviimpi kuin Suomessa. Ihmiset muodostavat jonoja hämätäkseen jonottamiseen tottuneita ihmisiä, mutta metron ovien avautuessa heikompi aines jää jalkoihin. Selvisin kuitenkin ulos ja metropysäkiltä matkustin vielä bussilla Ocean parkiin. Kävelin tyytyväisenä etukäteen ostetun lippuni kanssa puistoon kunnon turistimeiningillä. Evääni (juomapullo ja myslipatukka) olin pakannut noin 20 litran valkoiseen muovikassiin, jonka ostin kaupasta, koska ne eivät olisi mahtuneet minikokoiseen olkalaukkuuni, jota on helpointa suojella kiristämällä hihna mahdollisimman lyhyeksi ja kantamalla sitä etupuolella. Muovikassin kanssa sitten tepastelin ympäri puistoa ja loppujen lopuksi jäi ne eväätkin syömättä.
Ocean park on eläintarhan ja huvipuiston risteytys, sillä sieltä löytyi isoja eläintaloja eri teemoilla, kuten etelämantereen asukit ja sademetsä. En oikeastaan tiedä näiden teemoihin jaettujen alueiden nimiä sillä karttani oli kiinaksi, mutta siinä oli kivoja kuvia. Pandat asustivat omassa isossa kasvihuoneessa ja niitä oli kaksi pulleaa kappaletta. Alemmasta puiston osasta pääsi vuoren laelle köysirataa pitkin tai junalla maan ali. Ylemmällä tasolla oli vuoristoratoja ja muita laitteita sekä delfinaario. Hyvin varhaisessa vaiheessa kävi selväksi, että puiston kohderyhmän ikä oli ehkä hieman alhaisempi kuin olin odottanut, mutta ei kukaan ainakaan tullut sanomaan, että nyt oot kuule liian vanha tänne.
Iltapäivällä sitten matkustin takaisin hotellille ja jäin kiertelemään Kowloonin keskustaa. Täällä voisi kierrellä vaikka kuinka kauan kyllästymättä. Nyt on kuitenkin kimpsut ja kampsut pakattu ja pitää painua pehkuihin, koska HUOMENNA BALI HERE I COME!!!11