Vae semmosta. Vähän on jäänyt kyllä kirjoittelut väliin, kun koneella istuminen tuntuu vähän aurinkoenergian väärinkäytöltä. Pitää ihan muistella, että mitä on oikeen tapahtunut reilun viikon aikana, joka on kyllä tuntunut ainakin kahdelta. Hong Kongi loppui perjantaina 16.1. ja Bali alkoi kello 14:50 paikallista aikaa. Otin riistohintaisen taksin lentokentältä Jimbaraniin, koska olin edelleen turistimodella. Jimbaran on Ngurah Rai lentokentän eteläpuolella Balin eteläosassa ja olin varannut hotellin semikokoisesta resortista, koska ajattelin, että ekat päivät olisi hyvä ottaa rentoillen. Rentoilu ei kuitenkaan onnistunut täysin toivotulla tavalla, sillä aika meni jonkin verran ressipallona pyöriskellessä asunnon etsintäpuuhissa. Ensimmäisen ateriani hain Balilla Indomarketista, joka on minisupermarketti melkein joka kadunkulmassa. Ainoa syötäväksi tunnistamani asia oli purkki nuudeleita jotka söin glamourisesti hotellihuoneen vedenkeittimen (joka osoittautui tehokkuudeltaan veden lämmittimeksi) avustuksella. Vaisto sanoi, että purkkinuudelit tulevat reissun aikana hyvinkin tutuiksi ja jo viikon jälkeen huomaan arvaukseni osuneen oikeaan.

Lauantai-iltana tapasin ensimmäisen kerran Anniinan ja Eerikan joiden kanssa lähdettiin maanantaina asuntometsälle. Asuntoja välittää täällä opiskelijoille parikin firmaa, mutta me lähdimme Asia Exchangen suositteleman Farahin matkaan, joka kuljetti meitä ympäri kyliä mammamobiilillaan. Ihan en ensimmäisen villakiertueemme jälkeen ollut vakuuttunut josko tästä nyt asuntoa löytyi, koska vaihtoehdot olivat vähän odotettua hinnakkaampia. Päätettiin kuitenkin illalla, että soitetaan Farahille ja otetaan villa, jota aivan ensimmäiseksi oltiin katsomassa. Kotimme on nyt erinomaisella sijainnilla sosiaaliseen elämään nähden ja ihan kiva rantakin on tossa suunnilleen kilsan päässä. Villassa on 4 makuuhuonetta ja kokonaisuudessaan täällä majailee nyt kuusi henkeä kun pari huonetta toimii jaettuna makkarina.

Maanantain jälkeen tapahtui paljon erinäisiä asioita, jotka ovat päässäni hyvin epäjärjestyksellisessä tilassa, sillä viikonpäiväjärjestelmät lakkasivat täällä toimimasta. Taisi kuitenkin olla keskiviikko kun huutelin Balivaihtareiden facebook ryhmään olisiko halukkaita henkilöitä lähtemään kanssani hankkimaan skoottereita, joista en käytännössä tiennyt yhtään mitään. Sain mukaani kaksi Seinäjokelaista vahvistusta. Skootterin saa täällä vuokrattua kuukaudeksi 600 000 rupialla eli noin 40e. Hyvän ensivaikutelman koko touhusta sain heti, sillä kun raha ja vuokrasopimus olivat vaihtaneet omistajaa istuin skootterin selkään, jonka avain ei millään toiminut. Siinä hieman naureskeltiin asialle paikallisen vuokraajan kanssa, oman epävarmuuteni kasvaessa, mutta pian tilalle kiikutettiin uusi, aivan pränikkä ajopeli, jossa ei näkynyt naarmun naarmua. Vuokrattavat skootterit eivät ole yleensä kovin hohdokkaita ja monissa ohjeissa neuvotaan tarkastamaan erityisesti jarrujen kunto, mutta tällä kulkupelillä meno tuntui oleva melko näppärää.

Tässä liikennekulttuurissa ei tunneta sääntöjä ja sen kuuluisi olla useimmiten vasemmanpuoleista, joskin väärinkäsityksiä sattuu kaikille. Väistää tarvitsee ainoastaan kaikkia. Liikennevalot on onneksi saman väriset kun Suomessa. Ryhmittyminen ei ole käsite, eikä sitä yleensä tapahdu, mutta jos sen silti tekee väärin voi saada sakon. Tästä syystä skootterilla ajelu tuntui yhtä vaivattomalta kuin takaperinvoltin heittäminen ilman jalkoja. Yhden päivän aikana liikenteeseen totutellessamme meidät ehti pysäyttää viisi poliisia, joista kaksi rustasi suunnilleen 5e sakot. Tavallaan hyvä puoli on myös se, että jopa sakoissa pystyy tinkimään. Täällä poliisilla ei kuitenkaan ole muita intressejä kuin omien ansioiden kasvattaminen ja sakkoja kirjoitellaan milloin mistäkin syystä. Esimerkiksi skootterin rekisteriotetta voidaan väittää väärennökseksi tai liian löysä kypärän hihna häiritsee herra konstaapelia. Mielestäni täysin valideja syitä nämä. Lähteitteni mukaan oman rusketuksen syventäminen ja muutama sana bahasa indonesiaa auttavat useimmiten turistejakin jatkamaan matkaa.

Läheskään kaikilla opiskelijoilla ei vielä torstaina ollut asuntoasiat selvillä, mutta meidän villallamme oli jo epäviralliset tupaantulijaiset, kun muutama opiskelijakollega saapui paikalle istumaan iltaa. Lähdimme vielä kokeilemaan selviytymistaitojamme Kutalle, jossa suurimmat yökerhot sijaitsevat. Ensimmäinen isompi läheltäpititilanne sattui juuri kun olimme matkalla kotiin ja paikallinen skootterikuski huuteli tarvitsemmeko taksikyytiä. Hämmennyin jo valmiiksi, koska poika ajoi erikoisläheltä varpaitamme ja jouduimme väistämään taaksepäin, mutta hän päättikin napata kiinni Sandran laukkuun, joko testatakseen omia käsivoimiaan tai laukun hihnan kestävyyttä. Laukun hihna ei läpäissy kestävyystestiä, mutta pysyi onneksi omistajan käsissä ja varas sai jatkaa matkaansa tyhjin käsin.

Seuraava päivä meni jonkin verran univelkojen maksuun ja auringon ottoon. Iltapäivällä lähdimme lähimmälle rannalle syömään, katsomaan auringon laskua ja tapaamaan muita vaihtareita. Se oli kyllä melkoinen auringonlasku se. Oli niiiiiiiiiiin huikea. Ihmiset oikeasti jopa matkustaa tänne vaan katsomaan auringonlaskuja enkä yhtään ihmettele. 

Viikonlopuksi oli Asia Exchangen toimesta suoritettu jonkinlainen arvonta, jossa noin 100 vaihto-opiskelijasta 15 valittiin mukaan yhden yön mittaiselle leirille. Lähdimme lauantaina klo 10 aikoihin yhden marketin pihasta ajelemaan sijainniltaan itselleni vieläkin hieman hämärän peitossa olevaan kohteeseen. Paikka oli iso villa, joka oli suomalaisen omistama, sillä siellä oli sauna. Ohjelmaan kuului lauantai-iltapäivällä osallistuminen Hashrun juoksutapahtumaan. Osallistujina oli paljon paikallisia sekä Balille muualta muuttaneita ja täällä kauan asuneita ihmisiä. Erityisen paljon aussi ja brittivahvistuksia, koska maalin jälkeen tarjolla oli ilmaista kaljaa. Juoksureitti oli maastoltaan melko arvaamaton ja siälsi paljon vesistön ylityksiä, riisipeltoa sekä viidakkoa. Toisinaan pystysuoraa kapuamista mutapolkua ylöspäin ja toisinaan reitti kulki olkapään korkuisessa heinikossa.Viikonloppu meni nopeasti ja sunnuntaina piipahdettiinkin vielä Uluwatussa sijaitsevassa baarissa johon ihmiset mm. menevät katsomaan auringonlaskua. Ilta oli pilvinen, joten auringonlasku ei nyt näyttäytynyt ihan kaikessa hienoudessaan, mutta ei sitä varsinaisesti rumaksikaan voinut kutsua. 

Maanatai seuraa tuli pitämään oksennustauti ja kuume ja tänään tiistaina kun orientaatiopäivät vihdoin olisi alkaneet en ollut ihan kouluunlähtökykyinen. Olipahan aikaa kirjoitella.