Koska on liian aikaista ruveta kirjoittamaan reissublogia? Varmaan nyt. Mutta viikko lähtöön ja toisinaan sitä alkaa jo iltaisin miettimään kaikenlaisia matkaan liittyviä aiheita. Excuse my french, mutta nyt ollaan kyllä jo aivan kuset housussa. Syyskuussa sain tietää lähteväni Balille vaihtoon kevääksi 2015 ja silloin uutinen tuntui olevan mahdollisesti jopa yli-innostuneen facebook päivityksen arvoinen. Tällä hetkellä jännitystasoja ei mittailla enää minkäänlaisella mittareilla, sillä asteikot loppuivat joulukuun alkupuoliskolla. Tarkoituksena on siis lennähtää 12.1.2015 Hong Kongiin, jossa ajattelin heittää ensin läpät bandakarhujen kanssa ja ihailla maailman pisimpiä liukuportaita, ennen kuin suuntaan matkani Balille 16.1., jossa varsinainen seikkailu vasta alkaa.
Kuvittelin syksyn kuluvan Suomen kauniin harmaassa luonnossa, Keski-Suomen sydämessä nopeasti, kun tieto lämpöön lähdöstä koputtelisi alitajunnassa. No eihh. Jokainen räntäsade, loskasade, normisade, lumisade, ja joka päivä tunnin aikaisemmin häippäsevä valo, on tuntunut ihan hiiiiitusen hitaammalta. Lisäksi kaikenlaisia läheltäpititilanteita on sattunut tavallista enemmän. Tähän ilmiöön olen kuitenkin oppinut suhtautumaan lukemalla 20 vuotta Aku Ankkaan, jossa opetetaan selviytymään epäonnisista tilanteista. Syksyn aikana olen mm. kaatunut pyörällä useampia kertoja kuin koko elämäni aikana yhteensä ja joutunut kissatappelun uhriksi.
Koulusta tähän kirjoitteluhommaan annettiin kaksi vaihtoehtoa. Joko teet blogin tai sitten kirjoitat raportin. Ajattelin ratkaisun olevan yksinkertainen, sillä raportit eivät ole itseäni koskaan suuremmin napostelleet. Sittemmin ei vaihtoehtoja enää annettukaan, vaan blogi täytyisi kirjoittaa englanniksi. Kuten luette, tätä näpytellään varsin näppärästi suomeksi ja se rapsa on sitten ensi syksyn huoli. A. koska tykkään kirjottaa suomeksi B. se on hauskempaa C. Mummunkin täytyy ymmärtää D. saatan katua tätä keväämmällä. Varoitan jo ennakkoon blogissa esiintyvästä douchebag-englannista, josta saatetaan tilanteesta riippuen käyttää myös termiä finglish.
Mietin blogille pitkään nimeä ja ajattelin päätyä johonkin käytettyyn englanninkieliseen ratkaisuun kuten ”Life happens”, tai ”dream trip”. Kliseet ei olisi kliseitä ellei ne olisi olleet pitkään toimineita ratkaisuja. Vahvoja vaihtoehtoja olivat pahimmilla epätoivon hetkillä myös ”Hi from here” ja ”Kurusta maailmalle”, jotka aiheuttivat raadissa mm. itkunaurua. Vaihtoehtona oli myös ”Roosa ja kahdeksan maata”, (jonnet ei muista; ”Roosa ja 8 muuta” on biisi), mutta se olisi luonut ikävän paineen 8 maan kiertämiseksi vaihdon aikana, enkä tykkää paineista. Lisäksi en välttämättä haluaisi vielä polttaa siltoja sitomalla nimeä Baliin jos tälle blogille vaikka joskus seuraisi jatko-osa jossakin muualla. ”Plan B” oli ensimmäinen varteenotettava ehdokas, enkä viitsinyt edes tarkistaa sen yleisyyttä. Bali ei ollut B vaihtoehto, mutta Plan B on nyt tämän matkustusoperaation virallinen nimi. Jos nimeä tarvitsee tarkemmin perustella, älä vaivaudu lukemaan pidemmälle.
Vaihtokohde ei valikoitunut vaihtovaihtoehtojen joukosta kuitenkaan ensimmäisenä. Bali on vaan aina ollut se paikka, josta löydän itseni 10 vuoden päästä delfiininkouluttajana (note to self; Tarkasta onko Balilla delfiiniesiintymiä). Ennen kuin vaihtoehdot koulun yhteistyökouluista olivat selvillä, vahvoja ehdokkaita oli myös Etelä-Amerikka, Dubai, Singapore.. Kaikki mikä löytyy Euroopan ulkopuolelta. Koulun vaihtoehdoista ja omistani kohtasivat kuitenkin ainoastaan Singapore ja Etelä-Korea. Googlailin vähän blogeja (lue: sääkarttoja), mutta en päätynyt kumpaankaan vaihtoehtoon, vaan hain Asia Exchangen kautta Balille ja hyväksyvä vastaus ilmestyi sähköpostiin viikossa.
Tuttuihinkin saattaa Balilla törmätä! Lähes joka toinen vastaantulija ilmoittaa tulevansa vierailulle, mutta omalla epävarmalla todennäköisyyslaskennallani olen todennut, että joku saattaa oikeasti tullakin. Vanhat kuomani Karoliina ja Niina ehkäpä ja jopa hipsteriveljeni, jolle Aasiassa reissaamisen luulin olevan liian mainstreamia. Kuulin tästä matkasuunnitelmasta äidin kautta luonnollisesti. Lisäksi toisinaan Australiassa majaa pitävä banaanityöntekijä, jonka kanssa aina joskus osutaan samalle pallonpuoliskolle saattaa sittenkin koukata keväällä Balin kautta koti-Suomeen.
Olen kuitenkin iloinen, että lähden reissuun ensisijaisesti yksin. Uusiin ihmisiin tutustuu helpommin ja on vain hyvin vähän henkilöitä kenen kanssa saattaisin lähteä puoleksi vuodeksi matkailemaan (Lehtisennoora I’m talking to you here!). Koko reissua tuskin tarvitsee kuitenkaan yksin viettää. Facebooktietojeni mukaan Asia Exchangen kautta Balille lähtevissä vaihtareissa suomalaisiakin on melkoinen joukkio. Balille päästyä olisi tarkoitus löytää useampikin kämppis ja vuokrata villa jostakin päin kyliä. Tämä voi olla joko täydellinen farssi tai paras idea ikinä. Veikkaan molempia.
Loppuun sananen kirjoitusasusta. Tämä ei ole äidinkielentunti, joskin tekstiä saa vapaasti käyttää opetusmateriaalina huonosta esimerkistä.
