Se on menoa nyt

Huomenna tähän aikaan istun jo Frankfurtin lentokentällä odottamassa jatkolentoa Hong Kongiin. Melkoista härdelliä ollut tämä viimeinen Suomi-viikko kun on hyvästelty kavereita ja sukulaisia ja tehty viimeisiä lähtövalmisteluja. Torstaina päätin Ilonan kanssa käydä vielä hyvästelemässä uskollisesti palvelleet haalaritkin, jotka näkevät seuraavan kerran päivänvalon ensi syksynä. Jos operaatio jäähyväiset on jotakin opettanut niin sen, että ainakin mulla on elämässäni ihan todella paljon ihan todella rakkaita ihmisiä, jotka tekee lähtemisen ihan todella vaikeaksi.

Perjantai-illaksi oltiin sovittu näkevämme meidän näytelmäkerhonelikon aka. Kurutiimin eli Emman, Miljan ja Karoliinan kanssa Karoliinalla. Kävi kuitenkin ilmi että nämä ”rakkaat ystäväni” olivat vedättäneet minua jo melkein viikon. Saavuin paikalle lähes ilman minkäänlaisia epäilyksiä ja olohuoneessa olikin vastassa Balikarnevaaliläksiäiset. Ja kaikki lempi-ihmiseni Turkua ja Lahtea myöten. Itkuhan siinä ny tuli. Jotta viimeiset bileet kotimaassa eivät olisi jääneet laimeiksi päätimme ylittää kylätien ja jatkaa iltaa paikallisessa Palowoudissa. Syy näin radikaaliin ratkaisuun oli se, että tiedän sitten Balin biitsillä yksin istuskellessani mistä jään Suomessa paitsi. Konkretisoituna noin 2m tanssilattia ja 5e sisäänpääsymaksu höystettynä paikallisella nuorison kermalla uggeissaan ja veluuripöksyissään. Ei varmaan pitäs lähtee.

Eikä pidä unohtaa mun vähän hullun Jyväskylä-perheeni viimeistä tapaamista Helsingissä uutena vuotena. Aiheutettiin kadulla melkoinen hyvästelyfarssi, kun eräs tietty lahtelainen sai hetkellisen nervous breakdownin. 

Mutta mitä vanhemmaksi tulee sitä nopeammin aika kuluu, joten aika pian olen varmaan taas täällä vaikka paluulippua ei Balilta olekaan. Melko iso muuttuja retkessäni on se jäänkö kaukomaille tekemään myös työharjoittelun kevään jälkeen vai palaanko turvalliseen koti-Suomeen. Vielä pitäisi alle vuorokausi pysyä housuissaan ja pestä pyykkiä ja pakata kaikki, koska mitään ei ole pakattu ja syödä kaikkea lempiruokaa, koska entä jos siellä ruoka on pahaa ja laittaa puhelimeen musaa ja moottorikelkkailla ja säätää rinkka oikean kokoseks ja muistaa laittaa herätys, koska pitää lähteä aamuyöllä. ”Kohta riihiposket ulottuvat virallisesti maailman toiselle puolelle.”